BLOGGAAJAILTA JA UUDET HOUSUT

THURSDAY, MAY 25, 2017


Viime lauantaina oli Inkan järjestämä bloggaajailta Pirkkalan Vero Modassa, minne Saga minut kutsui mukaansa. Olen halunnut käydä blogitapahtumissa ja -illoissa aikaisemminkin, mutta koskaan ennen ei ole sattunut sopivaa aikataulua. Boohoon tilaukseni sattui tulemaan sopivasti edellisenä päivänä, joten asuongelma oli sillä ratkaistu.

Bloggaajaillassa meille tarjottiin alkumaljojen lisäksi pientä makeaa ja suolaista syötävää, sekä esiteltiin kesän uutuuksia. Tämän jälkeen kierreltiin vapaasti, soviteltiin vaatteita ja tehtiin ostoksia - joskin minun ostokseni jäivät tekemättä. Minulla oli nimittäin mielessä tietyt housut, mitä lähdin hakemaan, mutta niitä myydäänkin vain keskustan myymälässä. Tyypillistä tuuria minulle!


Epäonnen housuista huolimatta ilta oli oikein mukava ja oli ihana nähdä Sagaa pitkästä aikaa! Oli myös todella kivaa nähdä muita bloggaajia livenä, vaikken ujona ihmisenä uskallakaan oma-aloitteisesti sosialisoitua. Huomasin jälkikäteen, että illan onnistunut kuvasato jäi valitettavan laihaksi: minulla ei ollut oma kamera mukana ja lainakameralla kuvaaminen tuntui hasardilta.

Ennen Sagan junaa kerettiin vielä napata pikaiset asukuvat vakkaripaikassani, joten pääsen esittelemään otsikossa mainitut uudet housut! Tämän tyyppisiä hosuja olen metsästänyt pitkään ja nyt bongasin itselleni kahdet Boohoon alennuksista. Nämä eivät sovi vartalonmallilleni yhtään, joten piilouduin lyhyen jakun alle. Tiesin tämän tilatessa, mutta pakko oli silti saada!





Vaaleansinisiä housuja olen toivonut pitkään, eikä nyt tarvitse enää etsiä! Tykkään tästä BikBokin paidastakin ihan hirmuisesti, mutta se on epämukavan avonainen. Tämä kuitenkin sopi näin korkeavyötäröisten housujen kanssa hyvin yhteen, joten yritin olla välittämättä.  Tämä asu tuntui minulla päällä heti oman näköiseltä, iskeekö teihin?

Jacket: Vila; Top: BikBok; Trousers: Boohoo; Bag: Rosegal; Watch: Michael Kors

VASTAUKSIA MONIKULTTUURISESTA PARISUHTEESTA

TUESDAY, MAY 23, 2017




Tällä kertaa on erään toivepostauksen aika, nimittäin parisuhde Q&A! Minulla on nyt (toivottavasti) viimeisetkin uusintatentit ja pänttääminen ohitse tältä lukuvuodelta ja pääsen rentoutumaan bloggaamisen pariin. Tahdoin kyllä blogata kuluneen viikon aikana, mutten saanut siihen mahdollisuutta. Perus parisuhdepostauksen sijaan päätin tehdä tämän lukijoiden kysymysten perusteella. En tykkää ollenkaan kertoa henkilökohtaisista asioistani näin julkisesti, mutta tämä olkoon poikkeus!

Ihan ensimmäisenä haluaisin sanoa muutaman sanan, sillä monikulttuurinen parisuhde aiheena kiinnostaa varmasti monia. Monikulttuurisuus tässä tilanteessa kuulostaa hassulta, mutten keksinyt siihen muutakaan sanaa. Kulttuurierot meidän välillä eivät ole kovin suuret, vaikka olemmekin mahdollisimman toiselta puolelta Eurooppaa - suurempiin eroihin ajatusmaailmassa ja tapakulttuurissa olen törmännyt Suomen sisällä. Olisin voinut jättää mainitsematta poikaystäväni ulkomaalaisuuden otsikossa tai postauksessa ylipäätänsä, jotta kysymykset eivät olisi painottuneet vain siihen. Tämä on kuitenkin tärkeä aihe, ja olemme molemmat valmiita avartamaan ihmisten mieliä. 

Toivoisin, että jokainen lukisi tämän kappaleen. Ulkomaalaisen kanssa seurusteluun liittyy paljon stereotypioita, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, kaikki haitallisia. Ennakkokäsitykset tekee kuilun meidän suomalaisten ja niiden muiden välille. Ulkomaalainen on aina ensimmäisenä ulkomaalainen - siis joku, joka on muualta, eikä ole osa meitä. Ulkomaalainen kumppani voi olla jotain mitä tavoitellaan, koska se on cool. Terveessä parisuhteessa ei kuitenkaan seurustella toisen kansalaisuuden tai etnisen taustan kanssa, vaan ihmisen. Kumppanin taustalta ei saa sulkea silmiä, mutta ihmistä ei saa vesittää vain kansalaisuuden tasolle. Monelle ulkomaalainen kumppani voi olla jännittävä ja kutkuttava ajatus, mutta jää sille tasolle. Siis ajatukseksi. Olen kuullut paljon kommenttia kuinka "minä en ainakaan koskaan osaisi kommunikoida tarpeeksi hyvin" ja moni luulee, ettei ulkomaalaisen kanssa voisi päästä samalle syvälle kommunikaation tasolle, kuin suomalaisen kanssa. Että seurustelu olisi sellaista pinnallista hömppää, eikä koskaan mitään enemmän. Tämän vuoksi ulkomaalaisen on vaikea löytää tasapainoista ja vakavaa suhdetta, mikä poikaystäväänikin kaihersi useamman vuoden. Ulkomaalainen kumppani on ulkomaalainen,  mutta ensisijaisesti kumppani. Ensiksi poikaystäväni on rakastamani ihminen, yksi parhaimmista ystävistäni, arjen tukipilari ja sitten vasta maailman söpöin espanjalainen nappisilmä. 

Asiapitoisemman aloituksen jälkeen mennään kysymyksiin! (Poikaystäväni suorat lainaukset lainausmerkeissä)

► Mistä maasta poikaystäväsi on kotoisin? 
Poikaystäväni muutti Espanjasta Suomeen 2013 päättääkseen opintonsa. Väitöskirja tuli valmiiksi Oulussa joulukuussa 2016, jonka jälkeen hän muutti perässäni Tampereelle vuodenvaihteessa. (Moni kuitenkin miettii, miksi joku muuttaisi Espanjasta Suomeen!)

 Kauanko olette olleet yhdessä? 
Meillä oli ensimmäinen vuosipäivä huhtikuussa! Yksi vuosi takana, monta edessä. Vaikka yhdessä ollaan asuttu vuoden alusta lähtien, tuntuu kuin oltaisiin asuttu aina saman katon alla.

► Miten poikaystäväsi reagoi saunaan, mämmiin yms perus suomi juttuihin?
"Kaikki oli aluksi outoa, salmiakki pahaa ja saunassakin oli vaikea hengittää, mutta näihin on jo totuttu. Mämmi on kamalaa eikä siitä parane"
Hän tosiaan on saunan suhteen suomalaisempi kuin minä - tämä näkyi selvästi siinä, kumpi iloitsi enemmän uuden asunnon saunasta. Minä en niinkään välitä.

► Mikä on yhteinen kielenne? Osaatteko toistelle äidinkieltä?
Englantia puhutaan keskenämme. Molemmat osataan toistemme kieliä ihan alkeiden verran, mutta opiskellaan koko ajan. Itse en tätä ennen ajatellut koskaan espanjaa opiskelevani, eikä hänelläkään koskaan suomelle tullut tarvetta - kaikkialla Suomessa, töissäkin, kun arki hoituu helposti englanniksi.

Miten tapasitte toisenne? 
”Olin todella kyllästynyt tapailemaan ketään Suomessa ja Salli oli viimeinen, jonka kohdalla päätin yrittää. Hyväksyin, ettei meistä tulisi muuta kuin kavereita. Kun näin kuitenkin kiinnostuksen merkkejä, päätin yrittää sittenkin.”
Tavattiin siis toisemme, mitään sen kummemmin etsimättä, eräässä deittisovelluksessa parin viikon höpsön kokeiluni aikana. Tässä vaiheessa en halunnut parisuhdetta, sillä tiesin muuttavani pois Oulusta. Juteltiin kavereina ja jossain vaiheessa hän rohkeni kysymään minua ulos. Hän kysyi, että saako näitä kutsua treffeiksi, ja totesin, että kyllä saa!

Miten monikulttuurisuus näkyy arjessanne?
Minä tiskaan harjalla ja hän sienellä! Poikaystäväni oli ennen suhteemme alkua ollut Suomessa jo muutaman vuoden ja kerennyt suomalaistua hieman. Hän siis puhuu espanjalaiseksi vähän ja hiljaisella äänellä, itse puhun suomalaiseksi kovaa ja paljon. Olemme siis samalla tasolla asian kanssa. Ehkä minä puhun jo enemmän. Meillä esimerkiksi tunteita ilmaistaan varmasti avoimemmin kuin keskimäärin monessa supisuomalaisessa suhteessa, mikä on molempien mielestä vain hyvä.





Oliko alussa outoa/"vaikeaa", kun kumppani ei ollut suomalainen tai onko/oliko muuten jotain hankaluuksia kulttuurieroissa tms? 
Alussa oli toki opittava esimerkiksi, mitkä käyttäytymismallit ovat osa persoonaa ja mikä tulee kulttuurista. Edellisessä kohdassa mainittu tunteiden ilmaiseminen oli meidän kohdalla ehkä suurin eroavaisuus, sillä olen itse hyvin varautunut persoona. Kesti siis hetki, kun pääsin itse avoimemmalle tasolle, mutta nyt naurattaa entinen jurous. 

”Olen ihan samaa mieltä! Toisaalta osasin odottaa, että Sallilla kestäisi hetken aikaa päästä ulos kuorestaan.”

Millaisena näette yhteisen tulevaisuutenne ja missä? Muistan nimittäin, että jossain postauksessa sanoit, että todennäköisesti joudutte muuttamaan ulkomaille ja jos niin on, niin minne olette ajatelleet? 
Tulevaisuus on ihan auki, mutta todennäköisesti Pohjoiseen Eurooppaan asetutaan loppujen lopuksi! Lapsia molemmat haluaisi joskus, mutta se ei ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan. Espanjaan hän ei haluaisi enää takaisin, sillä työttömyystilanne ja palkkataso ovat huonoja. Itse haluaisin muuttaa Suomesta työskentelemään muualle edes joksikin aikaa, mutta minne, sitä ei kumpikaan tiedä.

Onko poikaystäväsi viihtynyt Suomessa ja onko hänellä mitään negatiivisia kokemuksia Suomesta/suomalaisista? 
”Ihan ensimmäiset fiilikset Suomesta oli pimeä ja kylmä. Olin myös tottunut tervehtimään poskisuudelmilla, jota suomalaiset jostain syystä eivät sulattaneetkaan niin helposti.”
Hänellä ei alkanut Suomieläminen ihan kuin elokuvissa. Ei hän Suomea vihannut, vaan ajatteli, että Suomi vihasi häntä! Huhtikuussa oli paljon lunta, suomalaiset naiset hyvin erikoisia tapauksia. Deittipuolella huonoja kokemuksia olen kuullut todella monelta ulkomaalaiselta. Ulkomaalaisia tuntuu metsästävän naiset, jotka haluavat vain coolin ulkomaalaisen miehen, tai naiset, joita suomalaiset miehet karttavat. Poikaystävälläni on kertynyt erikoisia ja kammottavia treffikokemuksia useita, joten ihmettelen, kuinka hän uskalsi antaa minulle mahdollisuuden! Huutia on tullut treffeillä converseista, haarukan väärästä asennosta ja myös geeneistä, jotka ovat liian kaukana suomalaisista.

Oletko tavannut hänen perheensä ja miten teidän perheet reagoivat monikulttuuriseen suhteeseen?
En ole tavannut, mutta kesällä tulee reissu Espanjaan. Hänen perheensä ei puhu englantia laisinkaan, mutta siitä huolimatta he ilmeisesti pitävät minusta. Lähinnä reaktio on ollut utelias molempien perheeltä, tutustumisen jälkeen oma perheeni on ottanut hänet todella hyvin vastaan. Minun perheessäni kaikki puhuu englantia, joten siitä ei tullut ongelmaa.

Osaatteko pukea tunteenne sanoiksi yhteisellä kielellänne niin hyvin, ettei teitä turhauta, vaikka teillä on eri äidinkieli?
Minä kärsin tästä aluksi enemmän, sillä en ennen ensimmäisiä treffejä koskaan ollut keskustellut englanniksi. Poikaystäväni oli hoitanut arjen englanniksi pitkään, joten hän oli oppinut sujuvan itseilmaisun jo aikaisemmin. Tästä kuitenkin pääsee yli todella nopeasti, kun vain alkaa puhua! Nykyään ongelmia tulee ainoastaan silloin, kun aihe on sellainen, jota on suomeksikin vaikea pukea sanoiksi. Selittelemällä ja kiertelemällä pääsee pitkälle, ja aina lopuksi menee pointti perille! Turhauttavampaa on se, kun ihan perus sanat katoavat kesken lauseen. Sitten sitä arvuutellaan yhdessä, oliko se excess, express, exceed vai ehh, joku ihan saman kuuloinen sana!

Onko ikinä tullu semmmosia hetkiä, että ette tiedä mitä toinen tarkoittaa? 
Useita, näitä tapahtuu silloin kun kaksi sanaa menee sekaisin. Ei, älä laita sitä kaappiin kun sanoin et lipastoon! Mitään suurempia sekaannuksia ei yleensä käy, mutta joskus hetken väittelemisen jälkeen ymmärretään, että oltiin molemmat samaa mieltä koko ajan sittenkin. Itsepäisyydellä voi olla myös osansa

Mitä mieltä poikaystäväsi on bloggaamisesta? 
Tästä ollaan keskusteltu paljon. Hänellä on negatiivinen kuva bloggaamisesta, ei itsensä harrastuksen takia, vaan ihmisten sen parissa. Olen samaa mieltä monen asian kohdalla - bloggaamisen kaltaiset harrastukset houkuttavat nimittäin myös ihmisiä, jotka haluavat vain boostata omaa egoansa. Ja lytätä muiden egoja. Mikäli osaa pysyä pois tällaisesta sanattomasta somekilpailusta ja nauttii bloggaamisesta aidosti, se on hyvä harrastus. Mikäli ei siis anna mätien omenien vaikuttaa omaan harrastamiseen ja mielenterveyteen, bloggaaminen on kuulemma jees. Ja kuulemma myös minun kuvaaminen on kivaa!

Aijotteko joskus muuttaa poikaystäväsi kotimaahan? 
Tähän vastaus tulikin jo ylempänä, eli ei. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta taloudellisista syistä todella epätodennäköistä. Sanoin kyllä kerran, että eläkkeellä ollaan sitten kuin suomalainen pariskunta ja muutetaan Espanjan lämpöön!

Mikä on paras/huonoin asia toisessa?
"Unelmoi kaikesta, joka johtaa rahan tuhlailuun silloinkin kun pitäisi säästää! Jos pitää yksi paras piirre valita, sanon wife material. Siinä on kaikki hyvät puolet tiivistettynä"
Parhaaksi ja huonoimmaksi asiaksi voisin ehkä sanoa saman, nimittäin poikaystäväni miettii asioita paljon, kuten minäkin. Tämän vuoksi meillä on pitkiä ja syvällisiä keskusteluja lähes mistä tahansa aiheesta ja hänellä on aina jotain sanottavaa kaikkeen. Ja hyvin perustellut argumentit, niin hyvässä kuin pahassakin. Nauramme myös yhdessä paljon, jolloin arkisetkin asiat on mukavia tehdä yhdessä.

Onko tää teille molemmille eka international suhde? 
Minulle kyllä, hänelle ei.

Mitä yleensä teette yhdessä vapaa-ajalla?
Katsotaan tv-sarjoja, pelataan pokemonia ja käydään salilla. Ilmojen nyt parantuessa käydään usein kävelyllä ja kerran viikossa käydään yhdessä joko kahvilla tai syömässä ulkona! Kielien opiskelu tapahtuu yleensä yhdessä, koska kuka nyt ei haluaisi kokeilla lausua uusia sanoja natiivipuhujan kikattaessa vieressä? Nykyisessä asunnossa ei ole oikeastaan tilaa mitään tehdä, mutta uuteen asuntoon suunnitteilla on vaikka mitä. Pelikonsolin osto tulee heti muuton jälkeen, että pääsen taas häviämään Mario Cartissa!

Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneelle! Halusin laittaa postaukseen yhteiskuvia meistä, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Laitoin tähän sitten kuvia Tokion reissultamme, vaikkakin niissäkin yhteiskuvissa toinen joko katsoo pois tai irvistää. Joskus vielä saadaan onnistunut otos! Seuraavaksi palailen taas normaaleihin aiheisiini, mutta toivottavasti tällainen hieman erilainen postaus oli mieleinen!

#TBSTYLE 2013: PUKISINKO?

FRIDAY, MAY 12, 2017



Halusin tehdä perinteisen tb style -postauksen, mutta minulla ei ollut tarvittavilta kuukausilta kuvamateriaalia. Taaksepäin on kuitenkin hauska katsella ja oman tyylin kehittymistä seurata, joten keräsin asuni vuodelta 2013 tänne tuomittavaksi!

Tyylini on kokenut vuosien varrella pajon muutoksia, mutta tietynlaiset elementit ovat pysyneet samoina. Tyylini on omaan silmääni kehittynyt parempaan suuntaan ja ihan kauhistuttaa katsoa mitä on tullut pistettyä päälle! Ja vielä julkaistua blogissa. Huhhuh. Vuonna 2013 olin ammattikoulussa/lukiossa 1-2 luokalla, vaikka tuntuu, ettei siitä niin kauan ole!

Voi että, tämä paita minulla vielä on! En pukisi uudestaan, sillä hame oli epämukavan lyhyt. Voisin kuvitella käyttäväni tätä erilaisella vyöllä, pidemmällä hameella ja ohuemmilla sukkahousuilla. Tai siis, ainoastaan paidan pukisin vieläkin. (mutta hukkasin söpön rusetin muutossa!)

Tämä mekko oli lemppareitani siihen pisteeseen, että sitä oli käytettävä pienestä koostaan huolimatta. Loppujen lopuksi se ratkesi selästä. Tästä asusta ei ole minulla itselläni enää mitään jäljellä. Ihan söpö, mutta ei jatkoon!



Tämä hame jäi pyöräillessä ketjujen väliin. Sen pituinen se. Ei jatkoon.



Paksut sukkahousut! Miksi? Tämä oli sitä aikaa, kun Jeffrey Campbellin Litat olivat muotia. Oli minulla näköjään enemmän tukkaakin! Liian suuri mekko, valtava käsikoru, paksut sukkahousut kesällä - en pukisi. Ikinä enää.


Tästä värimaailmasta pidän, vaikkei asu enää olekaan tyyliseni. Todella söpö, mutta ei nykyistä minua. Ainoastaan laukku on jäljellä, mutta senkin myyn, kunhan löydän toisen yhtä sievän saman kokoluokan olkalaukun. 


Tässäkin vierailee ylempänä mainittu olkalaukku. Tämä neule minulla on vieläkin, mutta saa nähdä, kuinka kauan. Oliko ihan aina pakko laittaa paksut sukkahousut?

Kuvat näyttävät kaikki siltä, kuin ne olisi kuvattu perunalla. Totuus on vain se, että alkuperäiset ovat vanhalla koneella Oulussa. Jouduin siis kaivamaan nämä internetin syövereistä ja suurentamaan nykyiseen blogileveyteen, mikä vei laadun mennessään. Pahoittelen. Oli minulla kamera jo vuonna 2013! Olinpa myös hoikempi.

Luulin vanhojen asukuvien kaivelemisen olevan kamalampaa. Vaikka näin en enää missään nimessä pukeutuisi, en osaa hävetä sen kummemmin. Vanhat trendit muistaen asiat voisivat olla pahemminkin! Mitä mieltä tämän tyyppisistä throwback -asupostauksista?

Ps vielä on aikaa lähettää kysymyksiä Q&A-postaukseen!

KUINKA OSTAA VÄHEMMÄN?

WEDNESDAY, MAY 10, 2017




Ostamisella on suuri rooli blogimaailmassa. Onhan se ihanaa ja inspiroivaa ostella kosmetiikkaa, laukkuja ja vaatteita, mutta mitä sitten kun pitäisi säästä rahaa? Blogeissa on pyörinyt paljon erilaisia hyviä säästövinkkejä, mutta mikä on kaikista paras tapa säästä? Eniten rahaa saa säästöön, kun sitä ei käytä. Kun saa kirpputorilta hyvän potin tai pari ylimääräistä työvuoroa, tulee helposti hemmoteltua itseään, kun rahaa on yhtäkkiä enemmän. Paras tapa sästää rahaa on siis olla ostamatta.

Ihana kenkäpari, tarjouksessakin vielä. Opiskelijan tilillä ei paljoa rahaa pyöri, mutta hei, säästöistä voisi hieman lainata - ei tässä olla nälkään kuolemassa. Vielä ainakaan, tällä rahanmenolla ehkä kuitenkin pian. Jouduin opiskelijaelämän alkaessa muuttamaan kulutustottumuksiani radikaalisti lyhyessä ajassa. Meistä on moni varmasti ollut hieman vastaavassa tilanteessa? Olin tottunut aika ajoin shoppailemaan ja hemmottelemaan itseäni, mutta syksyllä pakolliset menot kasvoivat tuloja suuremmiksi, ja itseä oli pakko hillitä. Tähän postaukseen kokosin vinkkejä, joilla sain turhan ostelun lopetettua!

Tee ostoslista tarpeista. Tällä on helppo kontrolloida heräteostoksia ja "ihan kivoja" alelöytöjä, sekä pitää ajatukset olennaisessa shoppailureissun aikana. Kaikki raha on jostain pois. Jos ostan tarpeettoman paidan, on huomattavasti epätodennäköisempää, että saisin ne nilkkurit pois ostoslistalta.

Lopeta nettikauppojen selaaminen huvin vuoksi. Joskus on kiva vain istua alas, selata tarjontaa ja inspiroitua. Tässä tulee kuitenkin luotua itsellensä ylimääräisiä tarpeita, joka monen kohdalla meinaa turhaa rahanmenoa ja kaapin täyttymistä kerran käytetyillä räteillä.

Jos kuitenkin käy niin, että verkkokaupoille päädytään, mieti yön yli. Minulla on tapana iltaisin innostua asioista ihan kauheasti, mutta aamulla kiinnostus on laskenut. Mikäli mietin jotain tuotetta vielä muutaman päivän kuluttua, todennäköisesti tulisin sen päälle pukemaan usein.

Peru kaikki uutiskirjeet ja muistutukset verkkokaupoista. Jopa Ebay muistuttaa sähköpostin muodossa usean kerran viikossa korissa olevista tavaroista. Mikäli nämä eivät aja jo ostoksille, tulee vähintäänkin olo, että nyt menee jotain hyvää sivu suun. Todennäköisesti siellä mid season salessa ei mitään elintärkeää olisi kuitenkaan ollut, joten vahinkoa ei tapahdu. Vain mielipahaa, joka on vältettävissä.

Tyhjennä kaappia ja hankkiudu eroon kaikesta tarpeettomasta. Jos kaapista pursuaa vanhoja käyttämättä jääneitä vaatteita, tulee helposti olo, ettei ole mitään päällepantavaa. En tykkää tästä, en tästä, tämä ei enää ole minun tyylinen, suurin osa ihan kuraa. Ei minulla ole mitään kivaa. Tämä luo illuusion tarpeesta, ja sitten ostetaan lisää.

Vältä alennusmyyntejä kuin ruttoa, mikäli et tiedä mitä sieltä oikeasti tarvitset. Jokaisen  ylimääräisen alennushoukutuksen kohdalla kannattaa kysyä itseltään "kiinnittäisinkö tähän huomiota normaalihintaisena?". Mikäli vastaus on ei, jätä ostamatta.

Pidä mielessä trendit. Pitäisitkö sitä vielä vuoden päästä trendin ollessa ohitse, tykkäisitkö vaikka massahypetys laantuisi? 

Pidä mielessä oma tyyli. Mikäli vastaus ylempiin kysymyksiin oli ei, vaate tai asuste ei ole todennäköisesti osa omaa tyyliä. Kun tiedostaa tyylinsä, on yksinkertaisempi shoppailla ja olla myös ostamatta. Mikäli omaa tyyliä ei ole vielä löytänyt, kannattaa aloittaa esimerkiksi näillä askelilla.

Kulutustottumuksien muuttaminen ei yleensä käy ihan hetkessä, mutta omalla kohdallani puolessa vuodessa huomaan suuren eron! Japaniin säästin rahaa ja siellä annoin itselleni luvan ostella. Mutta mitä kävikään, mikään ei enää näyttänyt ostamisen arvoiselta. Totuin siihen, että mitään ei osteta, ellei se ole aivan erityistä. Vaateostoksia en ole tehnyt oikeastaan pitkään aikaan, mutta huomaan myös, etten niitä tarvitse. Sen sijaan olen myynyt paljon vanhaa pois ja nyt kaappi on miellyttävämpi ja selkeämpi. Siis mitään uutta ostamatta.

Starberry Lipgloss @Instagram