A little change

Harvemmin teen heti perään toista postausta, mutta tuntuisi hassulta jättää tämä ilmoitusluontoinen asia mainitsematta. Pienen askartelun ja tuskastelun jälkeen vaihdoin siis ulkoasuni! Edellinen tuntui keskeneräiseltä, eikä oikein koskaan istunut omaan silmääni. Liekö vaaleanpunaisen vähäinen määrä(tärkeää) vai mikä, mutta nyt se on ainakin poissa. Koen tämän sopivan omaan mielenlaatuuni ja blogiini edellistä paremmin, toivottavasti muutkin ovat edes jossainmäärin samaa mieltä!



Koko muutos ei suinkaan ollut vielä tässä, vaan säätelen tulevina päivinä hieman leveyksiä ja kuvat vaihdan pikkuhiljaa astetta suuremmiksi. Remontti on siis käynnissä, joten satunnaiset hupsuudet asettelussa selitän sillä.

Kuulen mielelläni mielipiteitä ja ideoita kehittämiseen, sillä valmista ei suinkaan vielä ole!

Bloopers 2015

Vuoden loppua kohti blogeissa pyörii nyt jos jonkinmoista kokoelmaa vuoden asuista, menemisista ja tulemisista, joten ajattelin kantaa oman korteni kekoon. Lähes kaikki asukuvani ovat vuoden loppupuoliskolta, joten niiden postaaminen uudelleen tuntuisi hupsulta. Sen sijaan kaivelin tänne täysin ennennäkemätöntä kuvamateriaalia, jotka eivät jostain syystä postauksiin päätyneet. Kiitokset Pauliinalle ja Sagalle muutamista kuvista. Naiset ja herrat, blogikuvien kermaa, eli epäonnistuneimmat asukuvat 2015! Muokkaamattomia, alkukantaisia, ihania. Ei, unohtakaa tuo viimeinen - ihan vain hirvittävän kamalia. 



Kamala valo? Check. Epäsopivat aurinkolasit? Check. Tarkennus huti? Check Käyttökelvoton kuva? Check.


Ei


Päivä, jona opin kantapään kautta ettei hyppykuvat ole cooleja. Koskaan. Onneksi sortsit


 En pidä tästä. Onks pakko ottaa asukuvia

(C) Saga
I can do dis 






Ystäväni Tuuli

 Olitko se sä vai haiseeko tehdas? Sniff sniff

 Ainoa tapa millä vedän enemmän kuin yhden leuan. Kuvassa kaksi



Uusi  Levitate Xtreme 900-kaukolaukaisin

Jätän tämän vain tähän:


(C) Pauliina  
Anteeksi.

♥ Hyvää joulua ♥

Hyvää joulua kaikille lukijoille sekä satunnaisille ohikulkijoille! Toivottavasti kaikkien joulu(tai niille jotka eivät sitä juhli, ihan vain torstai) kuluu yhtä mukavissa merkeissä kuin omani tähän mennessä! ♥ 


Yllä hirvittävä kortti lukoijoilleni, minkä väänsin yön pimeinä tunteita ulkona pakkasessa itse räpeltämälläni trendikkäällä sydänbokeh-filtterillä. Yhtään karkkikeppiä ei vahingoitettu kuvatessa, syötiin kylläkin.

Over the knee

Viimeisimmästä postauksesta on vierähtänyt tahattomasti liikaa aikaa, sillä kävin välissä reissussa ja muuten aikaa onkin tullut vietettyä aikalailla töissä.
Tänävuonna yritin hankkia talvivaatetusta ajoissa, mutta tällainen valikoiva aikaoptimisti kun olen, sain kaikki hankinnat kotiin vasta joulukuun puolella. Olen hankkinut kaksi uutta talvitakkia ja kengät, kaulahuivi olisi vielä tarkoitus askarrella. Kaksi takkia kuulostaa kamalan hintavalta, mutta niiden yhteishinta jäikin vain 50€ paikkeille! Toisen talvitakin esittelen myöhemmässä postauksessa.

Tilasin ensimmäistä kertaa Sheinsideltä ja mukaan olisi tarttunut vaikka ja mitä, mutta suhtaudun kyseiseen verkkokauppaan hieman varauksella. Tilasin vain tämän viitan ja ihan hyvä että muun jätin pois, sillä tuote oli juuri sitä mitä näiltä kiinapuljuilta voi odottaa. Viitan piti olla villasekoitetta, mutta tämä tuntuu lähinnä ohuelta fleeceltä. Ei siis ehkä se lämpimin vaihtoehto koville pakkasille, mutta hyvä lisä ohuemman takin päälle! Tästä myös roikkuu satunnaista lankoja ihan joka nurkasta, vaikka suurimman osan yritinkin napsia pois. Noh, onneksi tämä on sentään söpö.









Tilasin myös ebaysta mustat ylipolvensaappaat. Postauksen nimesin näiden mukaan, koska ne on vain täydelliset! En ikinä arvannut, että voisin rakastaa mitään mustaa näin paljon, mutta näköjään kaikki on mahdollista. En ole koskaan tuntenut oloani "minuksi" pukeutuessani mustaan, mutta ruskeat ja beiget ylipolvensaappaat omistan jo, joten vaihtoehtoja ei kamalasti ollut. Näillä oli hintaa noin 40€ ja tulivat perille Britanniasta vähän yli viikossa, eli ei siis laisinkaan paha. Suomesta yritin tällaisia metsästää, mutta kaikissa oli joko hurja hinta tai korko.(tai vaihtoehtoisesti ei ollenkaan korkoa)


Uskaltauduin jopa ulos kuvaamaan päivällä kun aurinko oli juuri laskemassa, vaikka mittari näytti -10. Pitää ostaa varaparistoja kaukolaukaisimeen useampia, koska se tuntuu simahtavan kylmässä todella nopeasti. Jos talvella olisi aina näin ihanan pirteää ja kaunista, voisin jopa rakastaa sitä! Toivotaan, että lumi pysyy tulevista plussakeleistä huolimatta että pääsee joulutunnelmiin. Piparitkin on leipomatta!

7 vinkkiä talvibloggaajille

Jokainen suomalainen bloggaaja varmaan tietää sen tunteen, kun pimeä tulee ennen kuin päivä kerkeää alkaakaan ja koko blogin pyörittäminen on työn ja tuskan takana. Olisi ihanaa, jos päivänvaloa riittäisi talvisaikaankin yllinkyllin, mutta julmassa pohjolassa kun asutaan, on se yleisesti ottaen aivan liikaa pyydetty. Tämä bloggaajien suosikkiaika kattaa kuitenkin 2/3 vuodesta, joten jotenkin on pärjättävä. Suomessa joutuu talvisin tekemään jos jonkinmoisia kompromisseja, eikä siltä voi välttyä. Kokosin nyt yhteen postaukseen asioita, millä olen itse tehnyt bloggaamisen talvisin mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi. Jälleen kerran mainitsen ennen kuin joku mielensä pahoittaa, etten tee listaa absoluuttisista totuuksista, vaan haluan antaa ideoita. Kuulen mielelläni myös teidän luottovinkit pimeän ja kylmän varalle, enempi parempi!




1. Valaistus

Kun valoa ei vaan ole, sitä on vaikea tyhjästä luoda. Valaistuksen kanssa saa aika usein olla hyvinkin luova, että saa luonnollisen näköisiä kuvia. Mikään ei ole pahempaa kuin kameran yhdysrakenteisella(se piru joka pomppaa kamerasta itsestä esiin) salamalla hehkulampun valossa räiskityt kuvat. 
Kaikista paras valo on luonnonvalo, mutta koska sitä ei oletusarvoisesti talvella ole tarjolla, seuraavaksi paras on perus studiovalo. Nämä (esimerkiksi valokuvaustarvikeliikkeistä saatavat) valaisimet vastaavat värilämpötilaltaan lähes päivänvaloa. Omani on Linkstarin daylight set Digitarvikkeelta, eli se kaikista halvin ko. puljusta. Hintaa näillä valaisimilla on settinä sadasta eurosta eteenpäin ja kotikäytössä edullisimmillakin pärjää. Vaikka tämä pieni valoihme onkin, ei studiovalaisinta ostaessakaan voi olettaa hankkivansa henkilökohtaista aurinkoa. Tämä kieltämättä kyllä valaisee huoneeni paremmin kuin päivänvalo tai mikään kattolamppu! Vaikka se 130€ suuri summa rahaa olikin, tämä on ehdottomasti yksi parhaimmista investoinneista mitä olen kuvilleni(ja hermoilleni!) tehnyt. Lisäksi tämä on aivan loistava meikkausvalo! 

Koska on täysin ymmärrettävää ettei kaikilla ole satasta tuhlattavaksi täysin spontaanisti, vinkkaan pari budjettivaihtoehtoa millä itsekin olen värkkäillyt. Yksi on tällainen led-valonheitinulkovalohässäkkä. (Nimenomaan led, koska muut tuppaavat kuumenemaan kuin savanni keskipäivän auringossa) Omani(kuvassa siis oikealla) on Prismasta ja maksoin hieman päälle 10€. Näiden valo tosin on hyvin kirkas ja kova. Valaisimen ei kuitenkaan pitäisi kuumentua, joten itse olen heittänyt luonnonvalkoisen sifonkipaidan tämän päälle. Värilämpötilaltaan nämä tapaavat olla hyvin sinertäviä ja näin ollen vaikea käyttää lisävalona normaalin hehkulampun kanssa. Käytän omaani myös antamaan lisävaloa työskennellessä korujen kanssa pimeällä, joskin silloin sen tulee olla silmien tason yläpuolella ettei sokaistu. Samaa paitakikkaa olen käyttänyt myös tavallisen pöytälampun kanssa, joskin silloin pitää huolehtia ettei kangas pääse kosketuksiin kuuman hehkulampun kanssa. Nämä kaksi viimeistä vaihtoehtoa ovat kovin haastavia käyttää, mutta huomattavasti parempi lisävalona kuin ei mikään.



Eihän tämä studiovalaisin kaunis lisä huoneeseen ole, mutta mutta harvemminhan käytännöllisyys ja kauneus kulkee samassa paketissa. Jalustan saa mahtumaan pieneen tilaan, mutta softboxin kasaaminen oli niin verinen taisto että se lojuu lattialla tällaisenaan.


2. Valkotasapaino kohdilleen

Sisätiloissa oletut kuvat ovat pääsääntöisesti hyvinkin keltaisia. Kun valkotasapaino on kohdillaan, valkoiset ovat valkoisia eivätkä sinertäviä tai kellertäviä. Valkotasapainon(white balance) voi valita kamerasta, mutta itsellä se on lähes poikkeuksetta aina automaattinen ja teen hienosäädöt koneella. 
Valkotasapaino on hyvin tärkeä tekijä siinä "hih kuvasit vissiin yöllä" ja "ai, kuvasitko siis oikeasti pimeän aikaan?" välillä. Keltainen kuva paljastaa heti, että kuva on otettu hehkulampun valossa. Ns väärää valkotasapainoa voidaan käyttää hyvin pitkälti myös tehokeinona, mutta säännöt täytyy tuntea niitä rikkoakseen ja vahinko ei ole tehokeino.

Vaikka kotona valaisimet ovat pääsääntöisesti keltaisia väriltään, värilämpötiloissa saattaa olla keskenään hyvinkin paljon eroja. Joku on valkoisempi ja toinen lähellä oranssia, eikä tämä tietenkään toimi kuvissa. Valkotasapaino on hyvin haastava saada kohdilleen, mikäli kuvassa on useamman väristä valoa, esimerkiksi luonnonvalo ikkunasta sekoitettuna hehkulamppuun. Jos vahinko on jo tapahtunut, tätä saa kuitenkin hieman korjattua lightroomissa. Sieltä löytyy toiminto nimeltä graduated filter, jolla saat liukuvärinomaisesti tehtyä asetuksia esimerkiksi vain yhteen nurkkaan kuvassa. Tätä käsittelen tarkemmin tulevassa kuvanmuokkauspostauksessa.



Ei. Juu. Ei.

3. Kuvaa jalustalla 

Ainakin aina kun kuvaat esimerkiksi ostoksia samassa kohdassa, eikä kameran kanssa tarvitse kovinkaan liikkua. Näin sinun ei tarvitse nostaa kameran iso-lukua, joka lisää valoa mutta samalla myös rakeisuutta. Sen sijaan voit pidentää suljinaikaa, ilman että tarvitsee taistella tärähtäneitä räpsyjä vastaan. Kuvanvakain kannattaa olla pois päältä jalustalla kuvatessa.

4. Kuvaa salamalla

Mutta älä sillä kameran omalla. Sillä saa kenet tahansa elottoman näköiseksi, eikä se imartele yhtään mitään. Sen sijaan perus hyviä salamoita(salamia?) saa käytettynä järkkäriin kuin järkkäriin jo alle satasella. Oma Nissin di600 maksoi uutena 140€, mahtava menopeli ja toistaiseksi riittää omaan käyttöön vallanmainiosti. Kannattaa investoida sellaiseen, jonka pään saat kääntymään ympäriinsä. Harvemmin nimittäin räiskäsen kotona salaman suoraan kohteeseen, vaan heijastan sen valkoisen katon tai seinän kautta. Pelkäsin ennen salamalla kuvaamista kun päässä pyöri kauhukuvat digipokkarin salamaräpsyistä, mutta tässä postauksessa kaikki kuvat on kuvattu kombolla studiovalo&salama. 

Kuvaa rawina

Ihmiset kuvaavat pääosin(lukuunottamatta valokuvaajia ja alan harrastajia) jpg:nä. Sen etuna on huomattavasti pienempi tiedostokoko ja ns valmiimmat kuvat, sillä kamera ikäänkuin muokkaa jpg-kuvia jo valmiiksi. Monet pelkäävät raw-kuvia kuin ne olisi suuriakin mörköjä, mutta todellisuus on se, että niissä oikeasti voitetaan aikaa. Ja laatua. Ja hermoja. Vaikka kuva näyttää latteammalta ja harmaammalta, sitä on huomattavasti helpompi ja parempi muokata. Raw-kuva on tehty muokattavaksi ja niissä on enemmän pelivaraa kuin jpg:ssä. Raw-kuvan saat todennäköisemmin siis pelastettua kuvanmuokkauksella kuin jpg:n.



Vaikka joskus ero näiden kahden tiedostomuodon välillä voikin olla suuri, ei se ole kuitenkaan niin valtava että sitä tulisi pelätä. Kameralla voi kuvata myös raw+jpg, jolloin kuvasta tulee molemmat versiot. Yllä vasemmalla on raw ja oikealla jpg, molemmat muokkaamattomina suoraan kamerasta. Tällä kertaa ei siis maatamullistavia eroja.


5. Riisu asukuvat

Koska alastonkuvat on tosi artsyy hei ja jokainen lukija arvostaa satunnaisia belfieitä. Tätä en kuitenkan ihan hakenut, vaan mitä tehdä kun ulkona on vain aivan liian kylmä eikä sisällä ole taustaa mitä vasten asukuvia ottaa? Lähes jokainen vinkki on koskenut valokuvauksellisia seikkoja tähän mennessä, joten nyt jotain ihan muuta.
Tausta kokonaisille asukuville on monesti hakusessa, mutta meiltä jokaiselta löytyy jonkun verran tyhjää lattiatilaa tai joku kiva matto. Jos ei, niin siivoa. Okei, toki on olemassa niin ahtaita asuntoja ettei yksinkertaisesti tilaa vain ole, mutta itsekin teen aina pientä pintaremonttia kuvatessa ja sohvapöydät tms saavat kyytiä pois tieltä.

Asukuvien riisumisella tarkoitan sitä, että luon asukokonaisuuksia (mielellään puhtaalle) lattialle. Tällaisiin kuviin törmää jatkuvasti Instagramissa ja vaikka ne ei kokonaisuudessa asukokonaisuutta esittelekään samalla tavalla kuin kokovartalokuvat, ovat ne huomattavasti kivempaa silmänruokaa kuin puolen vuoden postaustauko. Näistä näkee monenlaisia versioita ja se omanlainen asettelu löytyy kokeilemalla. Näissä on sekin hyvä puoli, ettei tarvitse stressata onko helma jäänyt sukkahousun vyörätölle vessareissulla tai tuleeko mekon yöläosasta kainalotissi. Varteenotettava vaihtoehto sisävaatteiden esittelyyn ilmalle jolloin ei takkia tarkene ulkona raottaa!


Tätä tyyliä kannattaa käyttää myös esimerkiksi uusia ostoksia ja asuvaihtoehtoja esitellessä, sillä se on huomattavasti vaivattomampi kuin kaiken pukeminen päälle, mutta näyttävämpi kuin yksittäinen vaate hengarilla.

6. Kuvaa varastoon

Silloin kun sitä valoa harvoin on, kuvaa blogikuvia kuin kuvaisit viimeistä kertaa. Silloin kun kuvauskamppeet on levällään ja tekeminen jo muutenkin käynnissä, on helppo kuvata muitakin postauksia varten kuvia valmiiksi. 



7. Ensin valo, sitten kohde

Monesti käy niin, että kun asu on kiva, ilma kurja. Jos keli on kuin märillä räteillä läpsittäisiin tai vaihtoehtoisesti ihan vain pimeää, ota puhelimella pikainen räpsy asusta. Seuraavan kerran kun ilma on optimaalinen asukuville, valitse joku näistä puhelimen syövereihin tallennetuista kivoista asuista. Minulla yleensä tuppaa menemään ainakin vaatetus ja ilma ristiin, hyvällä ilmalla ei niin kuvauksellinen asu ja huonolla jotain mitä haluaisin ikuistaa. Jos tuntuu, ettei asukuvia saa millään otettua oikeina päivinä, odota että oikea valaistus tulee luokse. Tämän jälkeen kehitä kuvattava kohde, esimerkiksi juuri näistä vanhemmista asukokonaisuuksista. Jos taivas on tunkkaisen harmaa, kannattaa sitä näyttää kuvissa mahdollisimman vähän, ellei tasapaksu ja synkkä mielikuva ole se mitä tavoitellaan.


Tässä nämä seitsemän asiaa, mitkä itsellä tulee mieleen. Mikäli teillä on vastaavia postauksia, jättäkää linkkiä kommenttiosioon!
Yritän saada tehtyä piakkoin sen toivotun kuvanmuokkaus-postauksen. Sisällytän siihen muutaman eri tyyppisen kuvan, mitä blogistani löytyy. Mitään tutoriaalia en ole tekemässä, itsekin kun aika amatööri olen, mutta sen sijaan näytän, miten itse blogikuvani editoin. Mikäli tätä postausta koskien on jotain toivomuksia, kertokaa pois!

Tähän loppuun täytyy todeta, että ihana kun on kunnolla lunta vihdoin! Hauskaa joulunodotusta ja viikonloppua kaikille♥

Sugary Candy Land - jewellery

Pitkästä aikaa paluu käsitöihin blogin puolella! Tänävuonna myyntitapahtumiin korujen osalta on sisältynyt Kemin Kitacon ja MLL:n joulutori. Päätin nyt vihdoin joulun alla uudistaa ja avata verkkokauppani, sitä kun kovasti on kyselty. 

Pitkäaikaisemmat lukijat tietävätkin, että värkkäilen harrastuksena myös leivoskoruja. Vaikka olen pitkään hiljaiseloa niiden osalta blogissa pitänytkin, en ole väkertämistä kuitenkaan lopettanut. Olen vain vähän niin kuin unohtanut niistä tänne kirjoitella. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja nyt kokosin pienen esikatselun siihen mitä viimeaikoina on tullut tehtyä ja mitä verkkokauppa pitää sisällään. 











Tein myös leivoskorujutuille oman instagramin, minne lisäilen kuvia sekä valmiista koruista että valmistusvaiheista. Jokainen kiinnostunut pääsee seurailemaan tästä. ♪



The first snow

Ihan ensimmäiseksi haluaisin kiittää kaikkia edellisen postauksen saavuttamasta suosiosta! Ihana jos se koettiin informatiiviseksi ja siitä oli hyötyä jollekin. Kuvanmuokkaus-postausta toivottiin useampaan kertaa minulta, joten sen idean olenkin pistänyt korvan taakse jo. Mikäli teillä on lisää toiveita, kysymyksiä ja ideoita niin kuulen ja toteutan mielelläni. Kuvanmuokkaukseen liittyvää blogitekstiä pitää jo alkaa työstämään pikkuhiljaa, jotta saan sen lähiviikkoina ulos.

Nyt itse asiaan, eli käytiin tässä muutama päivä sitten Pauliinan kanssa kuvailemassa ulkona asukuvia. Sen verran hyvä tuuri kävi, että aamulla oli satanut lunta ja lumisade lakkasi juuri sopvasti päiväksi. Ensilumi tämä ei ehkä ole, mutta ensimmäinen kameralla ikuistettu lumi tälle syksylle. Ihan mielettömiä määriä lunta ei tuolloin vielä ollut, mutta tämä vähäinenkin määrä kyllä piristää maisemaa kummasti!

Pääsin ensimmäistä kertaa ulkoiluttamaan uutta H&M:n pörröneuletta. Olen halunnut sellaista söpöä pörrö(ulko)takkia, mutta tältä erää joudun tyytymään tähän vain sisävaatetuksena. Pointsit siitä että tässä on vuori sisällä, eli karvalanka ei sähköistä ihan kaikkea sen alla!


Skirt: New Yorker, Shirt: Vila, Belt&Cardigan:H&M

Pro tip: alakulmasta kuvatut kuvat imartelevat jalkojen pitutta, mutta voivat näköjään tehdä aivan hävyttömän kepposen hameen pituudelle. Katsoin kauhuissani kotona koneelta miten lyhyeltä tämä hame näyttääkään! Eihän se todellisuudessakaan pitkä ole, mutta ihan saman mittainen kuin muutkin hameeni. Ehkä pitäisi vain valittamisen sijaan keskittyä tuntemaan tyytyväisyyttä siitä, että tämäkin pätkä onnistui vihdoin näyttämään kilometrikoivelta. Eheheh

Vaikka edellinen postaus koskikin asukuvien ottoa yksin, tällä kertaa kiitos kuvien napsimisesta kuuluu Pauliinalle! Vaikka asukuvien ottaminen yksin onkin kivaa, kyllä se pakkasessa yksinkertaisesti menee nopeammin kaverin kanssa. Eilen testasin ja vielä tarkeni ottaa yksinkin kuvia ulkona melkeinpä tunnin verran pelkässä mekossa, bring it on Suomen talvi! Täällä ei palella.

DIY ASUKUVAT - ELI MITEN OTTAA ASUKUVAT IHAN ITSE

Minulta kysytään silloin tällöin "hei kivoja kuvia, kuka otti?" heh, ihan itse otin. Kaikki kuvat blogissani ovat itseottamiani, ellen toisin mainitse. Tiedän paljon ihmisiä, jotka haluaisivat asukuvia ottaa, muttei ole paikkaa eikä ottajaa. Koska kaikkia bloggaajia ei ole siunattu valokuvaajapoikaystävällä(koe syyttävä sormi sinussa, Joona), ajattelin kertoa teille, miten minä otan itse omat asukuvani. Jaan tässä myös muutamia asioita, millä minä paransin asukuviani. Disclaimer: Seuraava teksti ei sisällä mitään absoluuttisia totuuksia, eikä niitä pidä sellaisina ottaa. Hyvä kuva on kuitenkin sellainen käsite, minkä jokainen katsoja näkee erilaisena. Jaan vain vinkkini, mitkä itse olen kantapään kautta oppinut ja toivon, että näistä olisi joillekin apua. Mikäli olet enemmän kuin vasta-alkaja valokuvaamisessa, nämä ovat jo itsestäänselvyyksiä sinulle, säästä aikaa ja skippaa tämä.

Ajattelin ennen, että kun asukuvassa asu on pääosassa, muulla ei ole väliä. Kuvat voi vain räpsiä äkkiä, onpahan todistusaineistoa edes jotain. Myöhemmin kuitenkin opin, että vaikka asuun ei olisi panostettu niin paljon, huolella mietityt, otetut ja muokatut kuvat antavat sille paljon enemmän viihdearvoa blogin puolella. Kuviin panostaminen on siis kuin yksi hieno asuste lisää muuten yksinkertaiseen asuun. Itse olen sen verran visuaalinen ihminen, että minulle blogikuvat ovat 80% blogista. Vaikka aihe olisi kuinka hyvä, mutta kuvat epäselkeät, en jää lukemaan. Kuvien ei tarvitse olla huipputasoa, sillä en itsekään ole harrastajaa parempi, mutta panostuksen on syytä näkyä. 

Kun halutaan lähteä ottamaan asukuvat alusta alkaen yksin ja aivan itse, mitä tarvitaan?

Kamera(tämä oli vaikea kohta arvata, eikö) Mielellään järjestelmäkamera. Itse aloitin aikoinaan kuvaamisen vanhalla Nikon d50 järkkärillä, mikä kotoa löytyi jo ennestään. Myöhemmin 2012 sain itselleni oman järjestelmäkameran, Nikon d5100. Tämä kuitenkin irtisanoi automaattitarkennuksen tämän vuoden puolella ja huolto olisi maksanut mansikoita, päätin hankkia uuden enemmän tarpeitani vastaavaan kameran, Nikon d7100. D7100:n hinta roikkuu, kittilinssistä riippuen, tonnin molemmin puolin. Oman pelkän runkoni ostin käytettynä noin 600€ ja käytettyjä laitteita suosittelen ihan kaikille. 
Mikäli kamerassa on kääntyvä näyttö, se helpotta huomattavasti itsensä kuvaamista. Tätä ei nykyisessä kamerassani kuitenkaan ole(edeltäjässä oli) ja muutenkin harvemmasta mallista löytyy(Nikonin 5000-sarja ja Canonin 600), ei se siis ole välttämättömyys. 



Objektiivi. Minulla on tällä hetkellä vanhan kameran mukana tulleen kittiputken lisäksi kaksi objektiivia, joista toisella kuvaan asukuvani. Tämä perinteikäs nifty-fifty, eli 50 mm f/1.8 G onkin jo monelle bloggaajalle ja kuvaajalle tuttu.  Näitä 50 mm 1.8 aukolla löytyy jokaiseen järjestelmäkameraan eri hintaisia. Niitä saa käytettynä priimakunnossa jo hieman yli satasella, joten liian kallis investointi se ei ole.(Kuitenkin paras investointi, mitä olen blogilleni tehnyt.)
Se mitä itse katson objektiivista on ennen kaikkea valovoima: mitä pienempi f-luku, sitä suurempi aukko ja enemmän valoa. Aukko vaikuttaa myös syväterävyyteen, mitä avaankin enemmän myöhemmin.
Muita vaihtoehtoja on esimerkiksi myös 35 mm f/1.8, mutta kasvokuviin 50 mm on parempi, sillä se aiheuttaa vähemmän vääristymää. Mikäli on varaa laittaa lasiin hieman enemmän rahaa, 85mm f/1.8 on vielä parempi kuin 50mm, mutta croppirungolla kamerasta saa juosta jo aika kauas tällä 85mm polttovälillä. 85mm ja 50 mm löytyy myös vielä valovoimaisempana f/1.4 versiona(ja jopa f/1.2), joka tosin maksaa taas  huomattavasti enemmän valuuttaa kuin 1.8.



Jalusta. Ylempänä mainittujen ohella tämä on pakollinen varuste, ellet omista levitoivaa kameraa. Jalusta kannattaa olla sen verran kevyt ja kompakti, että sitä jaksaa kuljettaa mukana. Liian halpa rimpula ei kuitenkaan saa olla, koska jos jalusta on kuin paperista ja siihen lyö kiinni kunnon kanuunan, on se jo turvallisuusriski itse kameralle. Minulla on Manfrotton perus kolmijalka ja se on ajanut hommansa hyvin.

Kaukolaukaisin. Luota minuun, et selviä ilman. Itselaukaisimella tarkennuksen saaminen oikeaan kohtaan voi olla joskus toivotonta ja hidasta, joten suosittelen investoimaan langattomaan laukaisimeen. Omani maksoi 11,90€ Clas Ohlsonilta ja ollut ehdottomasti hintansa väärti. Kalliimpiakin löytyy, mutta tämä on toiminut aivan moitteettomasti. Kuvatessa kannattaa valita kamerasta 2s laukaisu, jotta laukaisimen kerkeää piilottaa taskuun tms tai heittää kuvasta pois ennen lopullista räpsyä.

Ymmärrystä omasta kamerasta. Toki kaiken voi oppia kokeilemalla, mutta kantapään kautta oppiminen on huomattavasti hitaampaa kuin kameran manuaalin lukeminen. Opettele kameran säädöt ja varsinkin se, mitä aukko merkitsee. Aukon koko ei nimittäin vaikuta pelkästään valon määrään, vaan myös syväterävyyteen. Tausta voi joskus olla isona osana kuvaa, mutta yleensä asukuvissa se on toissijainen seikka, jolloin tausta ei saa varastaa huomiota. Asu on helpompi säilyttää valokeilassa sumentamalla taustan, mikä tapahtuu suurentamalla aukkoa.(eli tiputtamalla f-lukua pienemmäksi)

Mikäli käytät todella suurta aukkoa, esimerkiksi f/1.4, on tarkennuksen osuttava kohdalleen just eikä melkein. Näin suurella aukolla syväterävyys on hyvin kapea, jolloin jos tarkennus menee ohi, se todellakin menee ohi. Myös objektiivin polttoväli vaikuttaaa syväterävyyteen: pehmeämmän taustan saat helpommin 85mm linssillä kuin 35mm vastaavalla.
Mitä lähempänä kameraa ja kauempana tausta kohde on, sitä pehmeämpi tausta. 
Itse kuvaan aina poikkeuksetta manuaalilla. Kamera ei aina ymmärrä hyvän päälle eikä osaa valita sinulle sitä suurinta aukkoa automaattisesti, joten kannattaa kuvata vähintäänkin puoliautomaatilla niin, että kamera antaa sinun valita aukon koon itse. 

Havainnollistettuna aukon koon vaikutus asukuviin:





Kuvauspaikka ja -aika. Liittyen vielä edelliseen: Mitä lähempänä kohde on kameraa ja kauempana taustasta, sitä sumeammaksi taustan saa. Itse ainakin rakastan tätä trendikästä bokehia, sillä se saa huomion piirtymään taustan sijaan kuvattavaan kohteeseen.
Itse tykkään kuvata kuvia luonnossa silloin, kun aurinko on matalalla. Suorassa kirkkaassa auringonpaisteessa kuvaaminen ei tosin kannata, ellet tykkää siristellä silmiä. Kaupunkimaisemaan sen sijaan sopii hyvin myös pilvinen sää ilman, että se tekee koko kuvasta synkän. Kaikista paras aika kuvata on niin sanottu golden hour, eli tämä lyhyt aika juuri jälkeen auringon nousun tai hieman ennen sen laskua, jolloin auringonvalo on pehmeämpi ja punertavampi kuin keskipäivällä. Suomessa tähän osuminen on kuitenkin lähes mahdottomuus: joko aurinko ei nouse, tai vaihtoehtoisesti se ei laske ollenkaan.
Vastavaloon kuvaaminen on taitolaji, mitä itse vasta opettelen. Tässä käy helposti niin, että kohde on tumma ja taustalla taivas palanut puhki, eli kokonaan valkoinen. Kuvaan saattaa tulla myös heijastumia, jotka voivat toimia joko tehokeinona taikka pilata ihan kaiken. Vastavaloon voi kuvata myös vahingossa pilviselläkin säällä kun auringon sijaintia ei näe, mutta silloinkin on hyvin mahdollista, että taivas palaa aivan kokonaan puhki. 

Kuvauspaikkaa kannattaa vaihdella tietenkin aina silloin tällöin, mutta on hyvä kehittää joku tuttu turvallinen vakkari, mihin voi luottaa kun kaikki muu pettää. Tulet nimittäin saamaan tuijotuksia, mikäli kuvaat itseäsi yksin ihmisten keskellä. Itse kuvaan omalla takapihalla jos aika tai uskallus ei riitä muuhun.

Poseeraukset. Tässä en osaa auttaa, olen aivan kömpelö kameran edessä. Samalla ilmeelläkin mennään halki asukuvien, vaikka kuinka irvistelen itsekseni peilin edessä ja yritän saada jotain muuta toimimaan. Itse kuitenkin selaan paljon lookbookia ja katselen muiden poseerauksia. Yksin kuvatessa on helppo harjoitella ja etsiä sitä omaa posea, koska ei tarvitse hävetä jos näyttääkin idiootilta laittaa jalka niskan taakse.
Vaikka minulla on asukuvissa monesti samanlainen asento(koska noh, se on se mikä toimii), yritän hakea vaihtelua blogipostauksiini erilaisilla lähikuvilla ja muutamilla otoksilla, missä ei niinkään esitellä itse asua. Yritän yleensä myös kuvatessa etsiä paikkoja mihin istua, ihan vain vaihtelun vuoksi.

Rautaiset hermot. Itsensä kuvaaminen on täynnä kokeilemista, epäonnistumista ja lisää kokeilemista. Tarkennuksen saaminen oikeaan kohtaan voi joskus tuntua lähes mahdottomalta, mutta sitä se ei ole(ainakaan ihan aina). Itse käytän aina apuna kameran ruutua (etsimeen kurkistelemisen sijaan), jonka kautta siirrän tarkennuksen oikeaan kohtaan. Katson jonkun pisteen, minkä kohdalle tähtään sitten pääni kuvaan hiippaillessa. Kuvakulmilla kikkailun ja kokeilemisen voi unohtaa, sillä siinä että saa edes yhden kuvakulman ja rajauksen osumaan oikeaan, on yleensä jo tarpeeksi työtä. Jätän maahan merkkejä, missä kohtaa kannattaa seisoa että mahdun kokonaan kuvaan ja olen oikeassa kohdassa. 
Yksin kuvatessa on helpompi rentoutua kameran edessä, mutta tulee otettua huomattavasti enemmän käyttökelvottomia kuvia. Täällä julkaisen yleensä vain sen parhaimmiston, mutta tässä hieman kurkistusta siihen miltä yleensä noin puolet kuvista muistikortilla näyttää:




Kuvanmuokkausohjelma. Kiireessä kuvatessa ei aina kerkeä tekemään hienosäätöä ja täytyy tunnustaa, että monesti minulla ei ole aavistustakaan mitä teen kun häärin sekä kameran edessä että takana yhtäaikaa. Onneksi on kuvanmuokkausohjelmat. Itse käytän sekä Photoshopia että Lightroomia. Lightroomia voisin suositella jokaiselle, joka käsitelee suuria määriä kuvia, sillä sillä on helppo tehdä liukuhihnatyötä esimerkiksi blogikuvien kanssa. Se voi aluksi vaikuttaa sekavalta, mutta onneksi on ehdottomasti hintansa väärti mikäli sitä opettelee käyttämään. Aika on rahaa ja lightroom maksaa itsensä takaisin.
Lightroomilla teen kuviin säädöt, photoshopilla viimeistelen. Blogikuvia kun muokkaa, kannattaa ehdottomasti lightroomissa kopioida säädöt yhdestä samankaltaisesta kuvasta muihin vastaaviin otoksiin, sillä tällä säästää aivan mielettömästi aikaa. Samalla tavalla minulla on esimerkiksi photoshopissa valmiita nauhoitettuja actioneita, jotka vain lyön kuvan päälle ja teen tarvittavat säädöt, ettei minun tarvitse muokata jokaista erikseen alusta alkaen. Aikaa säästyy useita tunteja.

Kuvanmuokkauksella voi pelastaa vaikka minkälaisia kuvia. Kuvaan kuvani aina raw-muodossa, sillä se antaa paljon enemmän muokkausvaraa. Koskaan en käytä missään kuvia suoraan kamerasta, sillä kuvanmuokkaus on puolet huvista. Kannattaa aina kuitenkin tehdä kuvaustilanteessa jo kuva mahdollisimman valmiiksi, sillä siinä muutoksien tekeminen käy huomattavasti nopeammin kuin photoshopissa yön pimeinä tunteita.
Pystytän kameran ja jalustan monesti hirveällä kiireellä ja katson kuvia tarkemmin vasta sisällä, mikäli ulkona on kylmä. Tämän vuoksi horisontit ei aina ole ihan suorassa ja tällaiset onneksi saa säädettyä lightroomissa myöhemmin. Tuppaan pehmentämään taustaa jälkikäsitellessä kuvia vielä hiukan, sillä omassa kaikista halvimmassa objektiivissa ei yllätys yllätys ole se laadukkain ja pehmein bokeh.


En nyt jää avaamaan kuvanmuokkausrutiinejani tähän enempää. Vinkatkaa toki jos kiinnostaa, nimittäin niistä tulisi ihan oman postauksen verran asiaa tarvittaessa.


Minulla oli aivan hirveästi kerrottavaa, mutta unohdin puolet tätä raapustaessa. Kysymällä toki selviää kaikki epäselvyydet, mikäli sellaisia jäi mielen päälle. 
Kokonaisuudessaan omien asukuvien ottaminen on sekä ihanaa, kamalaa, vaikeaa että hermoja raastavaa. Ei voi olettaa, että ne syntyvät itsestään: jos ei ole valmis uhrautumaan hieman ja näkemään vaivaa, ei voi olettaa saavansa hyviä kuvia. Joskus saattaa vierähtää tuntikin ulkona vähissä vaatteissa sitä yhtä hyvää kuvaa metsästämässä ja joskus käy niin, ettei yksikään onnistu. Siihen kuitenkin tulee pikku hiljaa jonkinlainen tuntuma, mikä toimii ja mikä ei.
Loppupeleissä omien asukuvien ottaminen on haastavaa, joten annan näissä itselleni anteeksi paljon enemmän  valokuvauksellisesti karmivia virheitä kuin normaalisti kuvatessa.

Hankin kameraani vihdoin uuden salaman, joten kuvaamiseni sai juuri aivan uusia ulottuvuuksia. Toivottavasti saitte tästä irti jotain! Toivon myös, että tästä olisi hieman apua niillekin, jotka kuvansa otattavat muilla. Näkisin mielelläni teidän itse ottamianne asukuvia, jätäkää kommenttiboksiin linkkiä mikäli löytyy! 

OOTD - bows&pearls

Tämä asu on pari viikkoa vanha, mutta olen säästellyt sitä huonojen ilmojen varalle kovalevyn kätköissä. Teki mieli reippailla ja laittautua kun menin tekemään uutta työsopparia, harvemmin minua näkeekään hiukset kiinni. Toisaalta rakastan kun kiinni hiukset on niin vaivattomat, mutta vallaton vauvatukka(havaittavissa näissäkin kuvissa) aiheuttaa harmaita hiuksia.
Olisipa täydellistä, jos joku vapaapäivä aurinko paistaisi samalla tavalla, vesi- tai lumisateessa kun asukuvien ottaminen on kovin... Epämukavaa. Olenkin kiittänyt onneani blogaamisen kannalta, sillä nyt oli yllättävän aurinkoinen syksy!





Minua näkee hyvin harvoin kokomustassa vaatekappaleessa, yleensä ne eivät tallennu kuviin ollenkaan. Tämä hame vilahtikin jo Helsinki-postauksessa, ostin sen New Yorkerilta viimeisimmällä reissulla. Vihdoin löysin hameen, missä on tarpeeksi leveyttä helmassa minun makuuni, mutta laadulla tämä ei kyllä pääse loistamaan. Kotiin päästyäni nimittäin huomasin, että hameen helma on aivan juosten kustu ja täynnä saksilla leikattuja lovia. Kyseinen pulju on aina ollut laadullisesti hieman arveluttava, mutta tämä tuli silti yllätyksenä. Onneksi nämä eivät kuitenkaan näy ilman lähempää tarkastelua ja hametta voi näin ollen käyttää.

Tuo neulepaita kuuluu yksiin ehdottomiin suosikkeihini! Ostin sen Tallinnasta pari vuotta sitten ja se on ollut ahkerassa käytössä. Lämminhän se ei kaikessa reikäidyydessään tietenkään ole, mutta ainakin söpö. Tämä taitaa myös olla ainoa vaate, jonka kauluksen helmikoristelut eivät ole lähteneet livohkaan - vielä. Ignooratkaa karannut alemman paidan hiha, spottasin tämä vasta jälkikäteen ison ärsytyksen saattelemana.

Viimeviikko piti kiirettä Kitacon-järjestelyiden kanssa. Sain vaihdettua työvuoroni vasta torstaina, joten sitä ennen en ollut edes varma pääsenkö koko tapahtumaan lähtemään. Kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja sain myytyäkin hyvin odotuksista huolimatta - suurkiitos kaikille myyntipöydässäni asioineille! Loput korut tulevat piakkoin nettiin myyntiin ja siitä ilmoitan vielä erikseen.

Sunset

Päivät lyhenee ja jokaisen bloggaajan painajainen muistuttaa itsestään: täällähän on ihan liian pimeää jo. Aurinkokin laski, eikä kello ole edes neljä. Asukuvat jäävät ottamatta.
Tänään kuitenkin ehdin juuri ja juuri, ennen kuin aurinko karkasi kokonaan horisontin taakse. Auringonlaskun aikaan ja hieman sen jälkeen on täydellinen valaistus, paitsi tietenkin siihen suuntaan mihin minä aion kuvata. Ja tämä huomataan aina vasta kotona tietokoneen ruudulta. Eihän ne mustat vilkkuvat kohdat kamerassa osoita puhkipalaneita kohtia, ei tietenkään. Ensikerralla parempi onni, toivottavasti.

Tänään kävin ottamassa asukuvia pikaisesti(kaipa maailman nopeinta tuntia saa pikaiseksi kutsua) ennen perinteistä sunnuntain mummolareissua. Auringonlasku oli ihana, mutta ulkona tuntui tuulevan niin että hiukset lähtee. Tukka putkella sitten hääräilin itselleni kuvia. 
Tiedättekö sen tunteen, kun kuva on valokuvauksellisesti kaukana priimasta, mutta pidätte siitä kuitenkin? Tänään kävi niin. Puhkipalaineita taivaita, karanneita tarkennuksia, leikattuja varpaita, mutta kaikesta huolimatta pidänkin näiden kuvien tunnelmasta.  Ehkä se on se, että vaihtelu virkistää? Vaikka pitkälle en kotipihasta kerennyt, on kiva vaihtaa maisemaa taustalla edes hieman.

Joskus toivon, että asuisin maalla, jotta ei tarvitsisi piilotella ihmisten katseilta piha-aidan takana kuvatessa. Hei kato Jope mikä pöljä, hähä, se kuvaa itseään. Toisaalta taas suurkaupungin keskustasta löytyisi paljon erilaisia paikkoja ja vaihtelua taustaan saa jo muutamalla askeleella.


Minulla on omituinen tapa pitää hiuksista kiinni vähintäänkin toisella kädellä kun tuulee. Ehkä salaa pelkään, että koko tukka lähtee livohkaan tuulen mukana, en tiedä.

Tänään oli hyvin neutraalin värinen fiilis. Syksyä ja talvea kohden tykkään aivan älyttömästi hieman neutraalimmista sävyistä, kuten beigestä, ruskeasta ja vanhasta roosasta. Olen myös eräänlainen neuletakkihamstraaja ja tahtoisinkin lisää pitkiä neuleita. Kaulahuiveja minulla on laatikko pullollaan, mutta mikään ei koskaan ole hyvä: kaksi kierrosta tuubihuivia on liian vähän ja kolme kierrosta on yhtä tiukka kuin kauluri konsanaan. Koen myös katoa syyspäähineistä, tänään onneksi sain mummulta mahtavan katu-uskottavan tupsupipon. Olen meinannut, josko liittyisin huopahappukerhoonkin. Lierihattu on nimittäin houkuttanut jo pitkään, sillä niistä olen pitänyt aina. En vain osaa päättää minkä värinen: punaista minulla ei ole mitään, tummanruskea sopisi kenkiin, beige olisi kivoin mutta hukkuu hiusväriin.

Tänään minulla oli Onlyn ihana pitkä neuletakki, joka on ollut ahkerassa käytössä jo viimekeväästä saakka. Kengät ovat Ebaysta ja mekko H&M. Tämäkin mekko on kirppislöytö joka minun piti esitellä vasta myöhemmin, mutta olen huomannut pikkuhiljaa paljastaneeni asukuvien yhteydessä jo lähes kaikki muutkin ostokseni. Loputkin varmaan lipsautan aikanaan, tällainen hattarapää kun olen, mutta taidan joka tapauksessa koota ne vielä yhteen postaukseen. Long live kirpputorit

Starberry Lipgloss @Instagram