#fitness


Olen pitkään suunnitellut kirjoittavani liikuntaan liittyvän postauksen kaiken tämän fitness-buumin keskellä. Miksi, eikö blogini pyöri lähinnä vaatteiden ja vastaavan ympärillä? Vaikken mitään hardcore fitness-mimmi olekaan, liikkuminen on tärkeä osa elämääni. Kuvauksessani lukee tankotanssija, eli siis mikä?
Olen blogin puolella monesti maininnut muista harrastuksistani, käsitöistä ja valokuvauksesta. Liikunnallinen puoli on kuitenkin jäänyt varjoon, sillä jostain syystä en koe olevani tarpeeksi urheilullinen mainostaakseni sitä. Muuthan ovat harrastaneet lapsesta lähtien ja minä olen aloittanut vasta hiljattain.

Voisin aloittaa tämän tekstin heti kertomalla hieman historiastani ja suhteestani liikuntaan. Mikäli et halua lukea hieman masentavahkoa tekstiä heti alkuun, suosittelen skippaamaan suoraan toiseen kuvaan. En tule kirjoittamaan suhtautumisestani muiden saliselfieihin, vaan ihan vain siitä mitä teen ja miksi teen.

Olin pienenä vilkas ja liikkuva lapsi, mutta koskaan en innostunut menemään mihinkään vakituiseen harrastukseen. Sellainen olen aina ollut, hieman oman tieni kulkija ja pidän epäsäännöllisestä elämänrytmistä. Haluni liikkua kuitenkin loppui kuin seinään kun vaihdoin isompaan kouluun 4. luokalle ja ilmapiiri koululiikunnassa vaihtui leikkisästä vaativaksi ja kilpailuhenkiseksi. Vanhanaikainen opettaja vaati meiltä lapsilta aivan liikaa. En osannut arabialaista kärrynpyörää ja volttia, olin huono. "Et sinä osaa mitään! Anna se pallo tänne"  - en kuulemma osannut edes pelata. Todellisuudessa olin vain täysin normaali ja ujo lapsi, joka alkoi loppujen lopuksi uskoa tuota kuraa itsekin. Vuosia halusin aloittaa urheiluharrastuksen, mutten voinut koska tunsin olevani huonompi kuin muut ja liikunnallisesti täysin lahjaton.

Yläasteella kasvoin yhä epävarmemmaksi ja vihasin ulkomuotoani. Niin kauan kuin olen ollut tietoinen ympäristön vaatimuksista ja ihanteista, en ole itsestäni pitänyt. Liian lauta, liian muodoton, liian laiha, liian löllö, liian iso, liian pieni. Yritin urheilla kotona sen minkä pystyin yläasteen ajan. Näin vuosien miettimisen jälkeen uskallan sanoa jotain vihdoin kokonaan julkisesti: laihdutin. Treenasin salaa öisin ja päivisin kun olin yksin kotona. "En vaan tykkää kouluruuasta, joo joo syön kotona" "Ei, söin koulussa hyvin, ei oo nälkä" "söin jo äsken, syön myöhemmin vasta lisää". Jos en voinut olla urheilullinen, hyvä ja ihailtu sen vuoksi, aioin olla ainakin kaikista hoikin! Sitten olisin ainakin tyytyväinen itseeni vihdoin, pari kiloa enää. En ole tekemässä mitään avautumispostausta, mutta täytyy myöntää että saan kylmiä väreitä tätä kirjoittaessa.





Olen aina ollut hoikka, joten paino tippui hitaasti enkä ollut tyytyväinen itseeni. Jossain vaiheessa kun muut alkoivat huolestumaan uudesta riutuneemmasta olomuodostani, tulin järkiini ja lopetin pelleilyn. Masentavat ajatukset itseäni kohtaan eivät kadonneet kuitenkaan mihinkään, vaikka kalorien laskemisen lopetinkin. Lukion ja ammattikoulun alkaessa olin väsynyt ja lähinnä vain olin kotona koulun jälkeen. Minua ei koskaan oikein innostanut perinteiset ja yleiset urheilulajit. Joskus kokeilin ratsastusta, ei ollut minun juttuni. Aloin kiinnostua tankotanssista ja ensimmäisellä tunnilla pääsin käymään joulukuussa 2012. Ensikosketukseni tankoon tuntui olevan taianomainen  - hei kun tästä ottaa kiinni, voi lentää! Tunnin jälkeen olin kuitenkin pettynyt, en osannut mitään. Kuitenkin uudenvuoden lupauksiini kuului uuden harrastuksen aloittaminen ja kun kaverinkin sain kurssille mukaan, aloitin Sulavalla tammikuussa alkeiskurssilla tankotanssin.
Oma tanko astui kuvioihin samana keväänä. Kun tanssikoulu Sulava kuitenkin myytiin ja tankotanssi loppui, aloin käymään viereisellä kuntosalilla useamman kerran viikossa.



Uusi tankotanssikoulu, North pole dance company, avattiin myöhemmin syksyllä 2013. Siirryin 2. tason tankotunneille ja jatkoin salilla käymistä. Tankotanssia olen harrastanut siitä asti intohimoisesti ja siirtynyt vaikeamman tason tunneille.
Joku ehkä miettii, että ompas kamalan harrastuksen valinnut, eikö se nyt kunnioita itseään yhtään. Siellä se esittelee itseään. Mitä tankotanssi on minulle? Itse tykkään käyttää siitä englanniksi puhuttaessa termiä pole fitness. Minulle se on urheilua, kehonhallintaa, hikeä, kyyneliä ja mustelmia, mutta ennen kaikkea rakas harrastus. 
Ylemmässä kuvassa näettekin tankovarustukseni, lukuunottamatta söpöjä vaaleanpunaisia tankopyyhkeitäni, säärystimiä ja lukuisia puteleita grippi-apuja.  Itse tykkäänkin vitsailla sillä, että kun lajissa etenee, vaatetus vähenee. Totuus vaatetuksestahan on vain se, että paljastatetaan vain se mikä tarvitaan. Metallin ja kankaan välillä ei luonnollisesti ole pitoa, joten jalat, selkä, kyljet, kädet ja yleensä olkapäät sekä vatsa täytyy olla paljasta ihoa, että kaikki onnistuu toivotusti eikä vaaratilanteita aiheudu.  Nuo Niken shortsit ovatkin jääneet käyttämättä alkeiskurssien jälkeen, sillä ne ovat yksinkertaisesti liian peittävät. Hehheh.
Noita H&M:n low support-urheilurintsikoita olen haalinut useissa eri väreissä, sillä ne ovat yksinkertaisesti vain parhaita tähän lajiin! Liian paksut olkaimet tulevat olkanousujen väliin, eikä kallon halkaiseminen ole suunnitelmissani lähitulevaisuudessani.  Reunimmaiset kukalliset olivat mahtilöytö Elloksen alennuksista ja ne ovatkin arteeni. On vaikea olla rakastamatta selässä risteäviä lukuisia vaaleanpunaisia nyörejä.


Moni sanoo, ettei voi aloittaa tankotanssia kun voimaa ei löydy kehonrakentajan verran entuudestaan ja spagaattikaan ei ole mennyt lapsuuden jälkeen kertaakaan. Itse aloitin aivan sohvaperunapohjalta tämän ja olen edennyt aivan keskivertoa tahtia. Kehonhallintani on kehittynyt aivan mielettömästi, samoin venyvyyteni. Näkyvää lihasvoimaa olen kehittänyt itselleni myöskin, mutta suurin muutos on henkisessä voimassani. Olen huomattavasti toimeliaampi, energisempi, iloisempi ja ennen kaikkea itsevarmempi. Joskus edelleen puristelen vatsamakkaraani ja tihrustan itkua peilin edessä, mutta pääsääntöisesti kuljen treeneissäkin pienissä sortseissa itsevarmana. En ole koskaan ollut ylpeä siitä miltä kehoni näyttää, mutta nyt voin vihdoin sanoa olevani ylpeä siitä mitä sillä osaan tehdä!



Joku on joskus luullut, että teen tätä vain esitelläkseni itseäni. En ole tyhmä - jos haluaisin satoja tykkäyksiä ja epämääräisiä ehdotuksia inboxini täyteen, tekisin sen helpommalla tavalla. Jos tahdon huomiota, voin vain laittaa belfien instagramiin ja odottaa. Muiden huomiota en kuitenkaan kaipaa, joskus se suoraan sanottuna ahdistaa. Tankotanssin maine on vielä joidenkin ihmisten mielissä aivan toisenlainen, mutta todellisuudessa lajia urheiluna harrastavat ovat itseään kunnioittavia miehiä ja naisia, urheilijoita siinä missä muutkin.

Tankotanssin ja saliurheilun ohella rullaluistelen kesäisin. Yksi parhaimmista tavoista viettää kesäinen ilta on laittaa hyvä soittolista soimaan, kuulokkeet korviin ja rullaluistella auringonlaskussa järven ympäri. Valitettavasti kesä on lyhyt ja rullaluistelukauden olen joutunut tältä vuodelta jo lopettamaan, sillä tiet ovat täynnä märkiä lehtiä.


Tämän vuoden tammikuussa kuvioihin astui pitkän pohdinnan jälkeen myös rengastrapetsi. Ajattelin ettei se olisi minun juttuni, mutta rakastuin ensisilmäyksellä. Osasyynä saattaa olla se, että kahden vuoden tankotanssitaustalla minulla oli todella hyvät valmiudet lajiin ja alkeistunnista lähtien kaikki on sujunut aivan yli odotusten. Kesäksi hankin itselleni autotalliin oman kaksikiinnikkeisen renkaan, kuvassa oleva joskin on Sannan. 
Kesäkuussa koitti jotain mitä olin odottanut pitkään: Yukari Makino tuli pitämään Ouluun vertikaalikankaat alkeet-workshopin. Ensikosketukseni silkkeihin sain sitä ennen autotallissamme, sillä nekin olin aikaisemmin hankkinut. Yksin opettelu alkoi kuitenkin sujumaan vasta Makinon opetuksen jälkeen, jonka jälkeen treenasinkin kesän ahkerasti autotallissa. 


Kukalliset legginssit ovat ehdoton tavaramerkkini ilma-akrobatiatunneilla! 

Nyt voin siis kai sanoa olevani ilma-akrobatiaharrastaja, aerialisti. Haaveenani on kehittyä kaikissa kolmessa lajissa ja joskus esiintyä sekä kilpailla. Oman tankoni möin kaverilleni aikaisemmin tällä viikolla ja nyt odottelen postissa uutta minun tarpeisiini sopivampaa yksilöä saapuvaksi. Silkeillä ja renkaalla aion jatkaa harjoittelua talvenkin tultua, kunhan vain sirkuskoululle harjoittelemaan pääsen. Autotalli ei valitettavasti näet ole lämpöeristetty ollenkaan.

Kaikki nämä kolme ilma-akrobatialajia ovat todella samankaltaisia, mutta niin erilaisia. Suosittelen ihan jokaista kokeilemaan taustasta riippumatta jos vain vähänkään kiinnostusta on! Rengas näistä on minulle ollut tähän mennessä se helpoin, silkit vaikein. Tankotanssijana en ole tottunut heiluvaan, pyörivään, joustavaan ja oman mielensä mukaan leviävään materiaaliin ollenkaan. Mitä kevyemmältä se näyttää, sitä raskaampaa se on, sen olen näiden lajien parissa oppinut.

Mikään fitness-harrasta en kuitenkaan ole, salillakin käyn vain silloin kuin muistan ja "kiireiltäni" kerkeän. Kirjoitan tätä postausta syöden nutellaa lusikalla suoraan purkista, jotta saisin kumottua kaikki karkkilakosta koituvat hyvät vaikutukset mahdollisimman varmasti. Toki minullekin iskee niitä fitness-buumeja, että nyt maanantaina alkaa terveellinen elämä ja ghettobootyn rakennan jouluun mennessä! Vehnän olen jättänyt kokonan ruokavaliostani pois kuluneen vuoden aikana terveydellisistä syistä, ja voin sanoa oloni olevan paljon parempi. Iho ja vatsa kiittää, enää en ole kipeä ja turvonnut pallero aina.


Harvemmin kirjoitan näin paljon mihinkään postaukseen, nimittäin minulle käy helposti niin että kirjoitan sitten aivan liikaa. Niin ehkä kävi nytkin. Yhteenvetona kuitenkin haluaisin sanoa, että liikunnan aloittaminen hieman alle kolme vuotta sitten on tehnyt minusta aivan uuden ihmisen. Olen energisempi ja iloisempi, elämänasenteeni on muuttunut erilaiseksi. Yhdessä yössä muutos ei tapahtunut, siihen tarvittiin paljon hikeä, itkua ja työtä. Nyt olen paljon itsevarmempi sekä kykyjeni että ulkomuotoni suhteen. Erityisesti kiitos Sannalle, joka minut rohkaisi lähtemään tankotanssikurssille seuraksi!

Tähän loppuun vielä pieni pole talk tavoitteistani, niille jotka ymmärtävät:
Tällä hetkellä suurin taisteluni on rainbow marchenko. En ole tarpeeksi itsevarma tai itsetuhoinen irrottaakseni takajalkaa tangosta. Työn alla on myös deadlift. Selkä jää vielä notkolle, joten en saa peppuani ylös, mutta joka kerta nostoni on hieman varmempi ja ylempänä! Russian splitin haluan saattaa vaakatasoon ja kädet täytyy muistaa siirtää lähemmäs toisiaan. Handspring menee true gripillä, iron x twistedillä on hutera mutta joskus pysyy useamman sekunninkin. Olen tämän vuoden aikana ottanut hurjan suuria edistysaskelia, toivottavasti tämä putki jatkuu kun saan uuden ihanan kapean tankoni! X-pole x-pert 40 mm kromin olen todennut itselleni kaikista sopivimmaksi, sillä teen aina tunneillakin. Entinen 50mm oli liian paksu hikoileville käsilleni.

Lisäilen tännekin aina välillä varmasti jotain ilma-akrobatiaan liittyvää sisältöä, ainakin seuraavaksi haluan jakaa teille kesäisen puistophotoshootin kuvasatoa! Mikäli haluaa seurata apinointiani (ja auringonlaskukuvia), kannattaa lisätä snapchatissa ssallij. Jaan instagramiin kaiken mikä ei tänne kelpaa tai ole vielä ehtinyt ja snapchatin mystoryyn kaiken sen mikä ei instagramin laatustandardeja täytä. 

Älkää huoliko, en ota tätä tavaksi. Mitään fitness-blogia en aio tästä tehdä, mutta haluan kuitenkin rohkaista muita aloittamaan jonkun harrastuksen, mikä mieltä on kutkuttanut pitkään! Sekä toki myös levittää tietoisuutta lajeista mistä itse pidän. Toivon, että tämä on positiivisella tavalla hieman normaalista poikkeava teksti. Normaalisti en jaa internetiin kovinkaan henkilökohtaisia asioita itsestäni ja sen linjan aionkin pitää, lukuunottamatta tämän postauksen mietteitä.

Fall colors

Tästä tulee hieman erilainen postaus nyt, sillä yleensä en laita tänne kovinkaan paljon kuvia kevereistani. Minulla on ollut pitkään sunnitelmissa käydä puistossa kuvaamassa kavereiden kanssa, mutta ilman ottaessa ainoana mahdollisena päivänä käänteen huonompaan, päädyimme metsään. Olen tiennyt  metsässä lymyilevän pienen hylätyn sillan olemassaolosta jo vuosia, mutta vaikeakulkuisen ja tiheän pusikon takia en ole sinne ennen päässyt. Nyt kuitenkin otettiin riski, kun kaikilla oli joko pitkät housut tai hame, että käydään kurkistamassa kuviot. Mitään takeita ei siitä ollut että silta on edes pystyssä, niin laholta ja yksinäiseltä se vaikutti keskellä ei mitään. Kuvattavat olivat kuitenkin uhrautuvaisia ja päättävisiä, joten sinne sitten marssittiin läpi hirveän heinikon. Onneksi totesimme, että silta on lähes ehjä, eikä edes läpimätä.







Olen todella kiinnostunut valokuvauksesta,tarkemmin muotokuvauksesta. Paljon olen oppinut viimeisen vuoden aikana, kovinkaan hyväksi en kuitenkaan itseäni väitä ja aina on opittavaa. Olen onnekas aloitteleva kuvausharrastelija, sillä minulla on useampia kavereita jotka mielellään ovat kuvattavina. Molemmat osapuolet hyötyvät, minä saan harjoitusta ja he instagram-kuvia. Itse viihdyn nykyisin enemmän kameran toisella puolella, joten tältäkään reissulta ei kovin montaa kuvaa minusta ikuistettu.
Kamerani kärsii ongelmista automaattitarkennuksen kanssa ja manuaalisesti inhoan sitä objektiivia vatkata. Näissäkin on siis nähtävissä se, että tarkennus on aina vähän sinnepäin muttei koskaan kuitenkaan ihan justiinsa. Kauhistuttaa katsoa näitä kuvia näin suurina. Tämä ongelma on ilmaantunut hiljattain, eikä objektiivilla ole siihen vaikutusta. Rungon vaihto olisi kuitenkin edessä joka tapauksessa, sillä tämä ei enää vastaa ominaisuuksiltaan sitä mitä kameralta halajan.



"Oota laitan jotain hienoa päälle niin saan blogiin asukuvia".
 Kumpparit oli söpöt ja käytännölliset, kunnes sain kantapäähän valtavimman vesikellon ikinä. En ehkä ole mikään #fashionista, mutta kumisaappaat ja pitkät housut osoittautui oikeasti ihan hyväksi valinnaksi ojan varrelle keskelle märkää pusikkoa!
Ja Liz Lisan poncho palvelee uskollisesti takin päällä. Vaikea myöntää, mutta joskus pitää vissiin vähän uhrautua tyylistä käytännön syistä.

Nyt nökötän pienessä läjässä nuutuneena mutta tyytyväisenä ensimmäisen työpäivän jälkeen.(Eikä siis niinkään "työpäivän" vaan herätyksen takia) Onneksi minulla on kertynyt kesän ja syksyn varrelta ihan sopivan paljon kuvia ja juttuja blogattavaksi! Kuvattavaakin on, ja onneksi olen talvellakin valoisan aikaan kotona silloin tällöin.

Itse olen aivan lapanen otsikoinnin kanssa, blogaisin varmaan useammin jos voisin nimetä nämä kaikki vain numerojärjestyksessä. Jos löisin otsikoksi "belfie of the day" niin katselukerrat kyllä pomppaisivat pilviin, mutta tämä ei ihan täytä laatustandardejani.
Nyt esitän teille kysymyksen hyvä yleisö, miten ihmeessä te keksitte vakaviin ja vähemmän vakaviin dokumentteihin otsikoita? 

Secondhand treasures♥

Olen aina ollut käytetyn tavaran perään ja rakastanut kirpparishoppailua. Olen sekä addiktoitunut shoppailuun, että pihi, joten mitä enemmän pienellä rahalla saa, sitä parempi. Alennuksista en koskaan saa pilkkahintaan oikeastaan mitään, sillä olen kokoa 34/36 ja alennuksista löydän lähinnä useita kokoja liian isoja vaatteita. Onneksi Oulussa on Second Hand Store! Kyseessä on siis kirpputori Isokadulla tuomiokirkon vieressä. Kun muilla kirpputoreilla yleensä törmään satunaiseen krääsään ja lastenvaatteisiin, Second Hand Storessa myydään lähinnä vaatteita. Kun ensimmäisiä kertoja siellä kävin, ihmettelin miksi ihmiset hamstraavat ostoskorit täyteen tavaraa. Näihin mittoihin en itse ole koskaan päässyt vieläkään kyllä, mutta yleensä siellä käydessä tarttuu vähintään yksi hyvä löytö mukaan. Olen itse myös myynyt siellä vaatteita ja tavaraa kyllä meni melkein sitä mukaa kun sitä vei.

Kirpparishoppailu on ollut blogimaailmassa pinnalla jonkun aikaa ja päätin, että nämä löydöt ansaitsevat oman postauksensa.



Niken t-paidan itseasiassa löysin Järkikirppikseltä, missä meillä oli pari vuotta takaperin pöytä. Sieltä en ajatellut mitään löytäväni, sillä siellä myydään isolta osin vain lastenvaatteita. Tämä aivan uudentuntoinen Niken paita kuitenkin löytyi ihan muutamalla eurolla ja koko rahan edestä on tullut kyllä käytettyä!
Kukallinen pitkähihainen tarttui Secondista mukaan noiden söpöjen selkäpuolella majailevien rusettien vuoksi. Samaisesta paikasta löytyi myös samalla kertaa kahdella eurolla Top Shopin crop top.


Tällainen vastaavanlainen paita minulla oli ennestään, mutta se on lastenosastolta ostettu. On ok ostaa melkein samanlainen paita jos sen hinta on vain 2€, eikö olekin? On ehkä aika luopua vanhasta.


Minulla oli hakusessa luonnonvalkoinen sifonkinen pitkähihainen paita, joten tuohon kolmen euron Vilan paitaan törmääminen tuli kuin tilauksesta. Tuon kermanvärisen pitsipaidan pelastin kaverini kirppiskassista, kun hän oli samaiselle kirpparille omiaan viemässä. Hinta 1,50€, olin myyty samantien kuten paitakin.
Alarivin paidat maksoivat muistaakseni 1,50€ ja 2€, eikä peruspaitoja voi koskaan olla liikaa varsinkin kun olen tyhjentänyt kaappiani aika rajulla kädellä viimeaikoina.


Vaaleanpunaisen pitsihuivin löysin alle eurolla. Mahtava tuuri, sillä olin aikaisemmin himoinnut vastaavaa yli kympillä Glitteristä! Tuota mekkoa vahdin yli viikon verran, mutta loppujenlopuksi en voinut olla ostamatta, sillä minulla ei ollut ennestään yhtään sievää juhlavampaa mekkoa. Nyt kehtaa reivata, eikä hintakaan ollut paha.(5€)
Tuon maksihame oli todennäköisesti käyttämätön kun sen ostin, siitä huolimatta että hinta oli vain 3€. Sen väritys on oikeasti hieman tummempi kun mitä kuva antaa ymmärtää. En osaa nimetä väriä pitkänkään pohtimisen jälkeen, mutta kuvailisin sitä vaalean oranssin ruskeaksi?

Nämä kengät olivatkin myös ylemmässä kuvassa jo, mutta ne ansaitsevat oman esittelynsä. Kutsun näitä värinsä ja materiaalinsa vuoksi vanukaskengiksi, olenko ainoa jolla tekee mieli maitosuklaavanukasta näitä katsoessa? Mietin näiden ostoa yli viikon, sillä jostain syystä pihistyin. Loppujen lopuksi ostin ja voisin nimetä nämä yhdeksi parhaista kirppisostoksista - 6€ ei ole tosiaankaan paha hinta maailman mukavimmista korkokengistä! Olen aika skeptinen mikä käytettyjen kenkien ostamiseen tulee, mutta nämä olivat kunnosta päätellen lähes käyttämättömät. Lisää tällaisia, kiitos. 


Minulla on ahkerasti käytetty musta ohut takki, joka on vilahtanut myös pari postausta aikaisemminkin. Se alkaa olla aika hyvin palvellut, joten tämän H&M:n jakun löytäminen tuli kuin tilauksesta. 7€ on ehkä kallein kirpputoriostokseni ikinä, mutta kuntoon ja alkuperäiseen hintaan nähden tämä oli ihan pilkkahintainen. Vastaavia menee uutena H&M:llä tälläkin hetkellä 40 eurolla.
Tämä vaaleanpunainen H&M:n neule maksoi 2€ ja onhan se aikalailla minun tyylinenkin, kylmän kesän johdosta on päässyt kyllä jo ahkeraan käyttöön!




Tällä viikolla olin tulossa työhaastatelusta ja poikkesin matkalla kotiin vielä Second Hand Storessa. Kantapäät huusivat hallelujaa rakkuloilla ah niin asiallisissa mutta tuskaisissa keinonahkakengissä, joten melkein tirautin pari onnenkyyneltä kun näin tämä kankaiset ballerinat. Jalat pelastettu eurolla, never forget. 


Tämä paita olikin isossa osassa viimeisimmässä postauksesa, mutta ansaitsee vielä kunniamaininnan tässäkin. Kävelin sen ohi jo kertaalleen, mutta päätin palata vielä takaisin kun mitään kivaa en löytänyt. Onneksi palasin, sillä sain neljällä eurolla uuden lempparipaidan.



Tällaista mekkoa olen etsinyt pitkään, enkä voinut uskoa silmiäni kun sellainen käveli kirpparilla viidellä eurolla vastaan. Siinä oli alunperin pitkä tyllihärpäke vuoressa kiinni, mutta se sai kokonaisuuden muistuttamaan enemmän lastenosaston juhlamekkoa, eikä se mennyt samassa linjassa mekon päällimmäisen helman kanssa. Nips naps tylli sai väistyä ja nyt se on täydellinen! Kuvakulmasta johtuen mekko näyttää laittoman lyhyeltä, mutta se ei oikeasti poikkea muistakaan mekoistani.
Tämähän meinasi jäädä ostamatta ensin, sillä kassalla huomasimme hintalapun ottaneen salaa hatkat. Onneksi löysin sen liimautuneena lattiaan alakerrasta ja sain huokaista helpotuksesta, sillä hintalaputtomia tuotteitahan ei myydä.


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, euron muffinssipurkki. Miksi? Minulla on näitä samaa sarjaa jo pari ennestään ja oli pakko laajentaa kokelmaa. Mitä sinne laitan, sitä en tiedä, mutta tärkeintä on se, että nyt on se on minun.



Tähän loppuun tahtoisin vielä jakaa kaikille pari vinkkiä kirpparishoppailuun, jotta siitä saa eniten irti.
1. Mene aamupäivällä, silloin yleensä myyjät käyvät pöytänsä täyttämässä. Varsinkin Second Hand Storessa puolen päivän aikaan on jo ryysis ja parhaat tuotteet viedään käsistä. Itse kävin omaa pöytääni täyttämässä hieman aina aukeamisajan jälkeen ja silloin tein itse myös parhaat löytöni. Varsinkin lauantaisin ihmisiä on metsästysretkellä aamusta asti ja mikäli et halua taistella omistasi kyynerpäätaktiikalla, tee ostokset niin aikaisin kuin mahdollista.
2. Se on halpa, se on tosi halpa. Mutta tarvitsetko? Mitään ei kannata ostaa vain siksi, että se on niin halpa. Itse mietin jokaisen vaatteen kohdalla, mitä siihen yhdistäisin. Jos kaapista ei löydy mitään siihen sopivaa, se jää todennäköisesti käyttämättä. Toinen mikä kannattaa miettiä jokaisen tuotteen kohdalla on se, että kiinnittäisikö se normaalihintaisena huomioni kaupassa. Jos kävelisin sen ohi kiinnostumatta, todennäköisesti haluan sen nyt vain siksi, että se on halpa. Ja taas jälleen kerran minulla olisi kaapissa vaate, joka jäisi käyttämättä.

Jotkut vieroksuvat käytettyjen vaatteiden ostamista, mutta itse näen sen ekologisena ja laadukkaana vaihtoehtona ebay-halpaostoksille. Siinä samalla tukee myös jotain yksityistä ihmistä, joka omiansa pois kauppaa. Kaupassa uudetkin vaatteet ovat kerenneet käydä monen ihmisen päällä todennäköisesti ennen kuin sen ostat, joten en näe syytä kammoksua käytettynä ostettuja vaatteita, mikäli ne pesee huolellisesti ennen käyttöä.

Pysykää kanavalla mikäli pidätte myös kirpputoriostoksista, sillä pistän pian oman kaappini sisältöä myyntiin!
Millaisia löytäjä te olette tehneet tai mitkä kuuluvat lempparikirpputorienne joukkoon?

Metsä



Käytiin tässä Pauliinan kanssa yksi päivä kesällä kuvailemassa asukuvia, kirkkaasta aurignonpaisteesta ja teknisistä ongelmista huolimatta sain minäkin vihdoin kunnon kuvia!
Tein aivan mahtavan löydön kirppikseltä loppukesästä kun törmäsin tähän H&M:n sifonkiseen kauluspaitaan ja se lähtikin mukaan vain muutaman euron hintaan. Vannon ikuista uskollisuutta Secondhand storelle koska noh,  se on vain yksinkertaisesti paras.








Paita, vyö: H&M
Hattu: Yumetenbo
Kello: Guess
Kengät ja laukku on Pariisista, hameen ostin kesällä Kreikasta.
Tämä paita osoittautui yhdeksi parhammista kirppislöydöistäni, sillä sitä on tullut pidettyä jo nyt koko rahan edestä. Hatun tilasin Yumetenbolta vuosia sitten, mutta olen unohtanut sen kokonaan. Se on viettänyt elämänsä roikkuen peilini reunassa, mutta nyt vihdoin muistin ulkoiluttaa vähän sitäkin.







"Onks hyvä jos mä heilautan mun hiuksia tälleen? Niinku näin? Fabulous" Tältä kuvausreissulta tuli ikuistettua monta muutakin mielenkiintoista kuvaa, mutta julkaisen ne joskus myöhemmin muiden epic fail-asukuvien kanssa. 
Itse tykkään tosi paljon tämän asun värimaailmasta ja fiiliksestä, mitenkäs te?




We finally managed to take photos outdoors with Pauliina this summer and despite the problems with camera and harsh sunshine, I'm glad I finally got some decent outfit pics!

This shirt, originally H&M(like the belt), is a find I made at a local flea market. I has turned out to be one of the best finds I've ever made as it has been my most used shirt after purchasing. Totally worth the couple of euros it cost! The hat is from Yumetenbo and I've completely forgotten about it until now; it had been sitting on top of my mirror for years.

I got that skirt from Greece, watch is Guess, bag and shoes are from Paris. I really like the colors I combined, I have some kind of neutral toned season going on lately as I've been really into beige, brown and dusty pink. How do you like it?


Kos


Nyt kun  kesä on lakaistu syksyn harmauden ja sateiden alle, joudun siirtymään takaisin sisätiloihin tietokoneen äärelle. Kesällä yritin parhaani mukaan vältellä tietokoneella nököttämistä ja onnistuinkin siinä kuvanmuokkausta ja työhakemusten väsäämistä lukuunottamatta. Mitä minun elämääni ja kesääni sitten kuuluu? Kesällä vietin paljon aikaa poissa Oulusta, josta osittain kerronkin nyt.
Kesäkuun alussa kävimme perheeni ja poikaystäväni(eksyipä seuraan myös siskoni kaveri) perinteisesti Kreikassa. Matkakohteeksi valikoitui Kos, koska siellä on tullut käytä aikaisemminkin ja kokemus oli oikein positiivinen.  Täytyy kehua hieman, että oli yksi parhaista lomamatkoista ikinä! Ei paineita mistään vaan sen sijaan harhailtiin ilman suunnitelmia ympäri kaupunkia kameran kanssa, nutellaa aamupalaksi, pienimuotoista shoppailua ja hiekkaranta. Ilma oli oikein sopiva suomalaiselle: lämpötila kieppui +25 molemmin puolin ja paikalliset valittivat viileyttä.









   
Minulla on kirjoittamaton sääntö itseni kanssa, etten syö nutellaa kuin ulkomailla. En ole muuten ollenkaan perso suklaalle, mutta nutella on pala taivasta. Sanomattakin selvää, ettei tämä purkki kestänyt paria päivää kauempaa.
























   
Kosilla ei hirveästi kierrelty nähtävyyksiä, sillä muutamaa lukuunottamatta lähes kaikki olivat kaupunkin ulkopuolella. Linnakkeen olemassaolosta tiesin, mutta en tiennyt mitä se kätkee sisäänsä ennen kuin kävelimme sinne puolivahingossa. Harmiksi kurkistus jäi lyhyeksi ja kiireiseksi, sillä olimme sopineet aikataulutettua menoa illaksi. Minulla ei myöskään ollut laajakuvakulmaista linssiä mukana, joten keskityin lähinnä yksityiskohtien kuvaamiseen.










Olen ehdottomasti näitä muotokuvaajia ja nautin yksityiskohtien kuvaamisesta eikä matkaseura oikein yllättäen halunnut kameralle poseerata, joten suuntasin kamerani aivan muualle.  Villejä kissoja Kosilla oli melkein yhtä paljon kuin pakolaisia, joten vietin viikkoni kissakuvaajana. Valmistautukaa, täältä tulee Kosin kisset!














Suurin osa kulkukissoista oli todella siistejäja kesyjä, niitä ihmiset silittelivät ja ruokkivat tottuneeseen tapaan. Sitten oli tämä viimeinen hieman kovempia kokenut kaveri. Nimesin hänet rabieskissaksi. Näitä rähjäisiä kavereita itseasiassa näkyi pari, mutta kuva alkuperäisestä kuolaavasta rabieskissasta oli kävellessä napattu räpsy. Kuvasin kissoja muistikortin täydeltä, mutta tasa-arvon nimissä rajoitan julkaisun näihin ja laitan yhden koirakuvankin, sillä koiraihminen olen sydämeltäni vielä ehkä enemmän.









Syksyn toivottomuuden keskellä on hyvä fiilistellä lomakuvia ensikesää lämmöllä odottaen. Onko ok alkaa odottamaan jouluakin heti kun elokuu on päättynyt? Olkoon nimittäin kunnolla talvi jos kylmä on tullakseen, märkä ja kolea ilma on ehdoton ei.
Kesä oli viileästä ilmasta ihana ja nautin suunnattomasti matkustelusta! Kosin lisäksi kävin Krakovassa Puolassa heinäkuussa, mutta siitä myöhemmin lisää.

Toivottavasti teidän kesänne sujui yhtä hyvin ja hauskaa alkavaa syksyä kaikille!♥



Starberry Lipgloss @Instagram