VASTAUKSIA MONIKULTTUURISESTA PARISUHTEESTA

TUESDAY, MAY 23, 2017




Tällä kertaa on erään toivepostauksen aika, nimittäin parisuhde Q&A! Minulla on nyt (toivottavasti) viimeisetkin uusintatentit ja pänttääminen ohitse tältä lukuvuodelta ja pääsen rentoutumaan bloggaamisen pariin. Tahdoin kyllä blogata kuluneen viikon aikana, mutten saanut siihen mahdollisuutta. Perus parisuhdepostauksen sijaan päätin tehdä tämän lukijoiden kysymysten perusteella. En tykkää ollenkaan kertoa henkilökohtaisista asioistani näin julkisesti, mutta tämä olkoon poikkeus!

Ihan ensimmäisenä haluaisin sanoa muutaman sanan, sillä monikulttuurinen parisuhde aiheena kiinnostaa varmasti monia. Monikulttuurisuus tässä tilanteessa kuulostaa hassulta, mutten keksinyt siihen muutakaan sanaa. Kulttuurierot meidän välillä eivät ole kovin suuret, vaikka olemmekin mahdollisimman toiselta puolelta Eurooppaa - suurempiin eroihin ajatusmaailmassa ja tapakulttuurissa olen törmännyt Suomen sisällä. Olisin voinut jättää mainitsematta poikaystäväni ulkomaalaisuuden otsikossa tai postauksessa ylipäätänsä, jotta kysymykset eivät olisi painottuneet vain siihen. Tämä on kuitenkin tärkeä aihe, ja olemme molemmat valmiita avartamaan ihmisten mieliä. 

Toivoisin, että jokainen lukisi tämän kappaleen. Ulkomaalaisen kanssa seurusteluun liittyy paljon stereotypioita, olivat ne sitten positiivisia tai negatiivisia, kaikki haitallisia. Ennakkokäsitykset tekee kuilun meidän suomalaisten ja niiden muiden välille. Ulkomaalainen on aina ensimmäisenä ulkomaalainen - siis joku, joka on muualta, eikä ole osa meitä. Ulkomaalainen kumppani voi olla jotain mitä tavoitellaan, koska se on cool. Terveessä parisuhteessa ei kuitenkaan seurustella toisen kansalaisuuden tai etnisen taustan kanssa, vaan ihmisen. Kumppanin taustalta ei saa sulkea silmiä, mutta ihmistä ei saa vesittää vain kansalaisuuden tasolle. Monelle ulkomaalainen kumppani voi olla jännittävä ja kutkuttava ajatus, mutta jää sille tasolle. Siis ajatukseksi. Olen kuullut paljon kommenttia kuinka "minä en ainakaan koskaan osaisi kommunikoida tarpeeksi hyvin" ja moni luulee, ettei ulkomaalaisen kanssa voisi päästä samalle syvälle kommunikaation tasolle, kuin suomalaisen kanssa. Että seurustelu olisi sellaista pinnallista hömppää, eikä koskaan mitään enemmän. Tämän vuoksi ulkomaalaisen on vaikea löytää tasapainoista ja vakavaa suhdetta, mikä poikaystäväänikin kaihersi useamman vuoden. Ulkomaalainen kumppani on ulkomaalainen,  mutta ensisijaisesti kumppani. Ensiksi poikaystäväni on rakastamani ihminen, yksi parhaimmista ystävistäni, arjen tukipilari ja sitten vasta maailman söpöin espanjalainen nappisilmä. 

Asiapitoisemman aloituksen jälkeen mennään kysymyksiin! (Poikaystäväni suorat lainaukset lainausmerkeissä)

► Mistä maasta poikaystäväsi on kotoisin? 
Poikaystäväni muutti Espanjasta Suomeen 2013 päättääkseen opintonsa. Väitöskirja tuli valmiiksi Oulussa joulukuussa 2016, jonka jälkeen hän muutti perässäni Tampereelle vuodenvaihteessa. (Moni kuitenkin miettii, miksi joku muuttaisi Espanjasta Suomeen!)

 Kauanko olette olleet yhdessä? 
Meillä oli ensimmäinen vuosipäivä huhtikuussa! Yksi vuosi takana, monta edessä. Vaikka yhdessä ollaan asuttu vuoden alusta lähtien, tuntuu kuin oltaisiin asuttu aina saman katon alla.

► Miten poikaystäväsi reagoi saunaan, mämmiin yms perus suomi juttuihin?
"Kaikki oli aluksi outoa, salmiakki pahaa ja saunassakin oli vaikea hengittää, mutta näihin on jo totuttu. Mämmi on kamalaa eikä siitä parane"
Hän tosiaan on saunan suhteen suomalaisempi kuin minä - tämä näkyi selvästi siinä, kumpi iloitsi enemmän uuden asunnon saunasta. Minä en niinkään välitä.

► Mikä on yhteinen kielenne? Osaatteko toistelle äidinkieltä?
Englantia puhutaan keskenämme. Molemmat osataan toistemme kieliä ihan alkeiden verran, mutta opiskellaan koko ajan. Itse en tätä ennen ajatellut koskaan espanjaa opiskelevani, eikä hänelläkään koskaan suomelle tullut tarvetta - kaikkialla Suomessa, töissäkin, kun arki hoituu helposti englanniksi.

Miten tapasitte toisenne? 
”Olin todella kyllästynyt tapailemaan ketään Suomessa ja Salli oli viimeinen, jonka kohdalla päätin yrittää. Hyväksyin, ettei meistä tulisi muuta kuin kavereita. Kun näin kuitenkin kiinnostuksen merkkejä, päätin yrittää sittenkin.”
Tavattiin siis toisemme, mitään sen kummemmin etsimättä, eräässä deittisovelluksessa parin viikon höpsön kokeiluni aikana. Tässä vaiheessa en halunnut parisuhdetta, sillä tiesin muuttavani pois Oulusta. Juteltiin kavereina ja jossain vaiheessa hän rohkeni kysymään minua ulos. Hän kysyi, että saako näitä kutsua treffeiksi, ja totesin, että kyllä saa!

Miten monikulttuurisuus näkyy arjessanne?
Minä tiskaan harjalla ja hän sienellä! Poikaystäväni oli ennen suhteemme alkua ollut Suomessa jo muutaman vuoden ja kerennyt suomalaistua hieman. Hän siis puhuu espanjalaiseksi vähän ja hiljaisella äänellä, itse puhun suomalaiseksi kovaa ja paljon. Olemme siis samalla tasolla asian kanssa. Ehkä minä puhun jo enemmän. Meillä esimerkiksi tunteita ilmaistaan varmasti avoimemmin kuin keskimäärin monessa supisuomalaisessa suhteessa, mikä on molempien mielestä vain hyvä.




Oliko alussa outoa/"vaikeaa", kun kumppani ei ollut suomalainen tai onko/oliko muuten jotain hankaluuksia kulttuurieroissa tms? 
Alussa oli toki opittava esimerkiksi, mitkä käyttäytymismallit ovat osa persoonaa ja mikä tulee kulttuurista. Edellisessä kohdassa mainittu tunteiden ilmaiseminen oli meidän kohdalla ehkä suurin eroavaisuus, sillä olen itse hyvin varautunut persoona. Kesti siis hetki, kun pääsin itse avoimemmalle tasolle, mutta nyt naurattaa entinen jurous. 

”Olen ihan samaa mieltä! Toisaalta osasin odottaa, että Sallilla kestäisi hetken aikaa päästä ulos kuorestaan.”

Millaisena näette yhteisen tulevaisuutenne ja missä? Muistan nimittäin, että jossain postauksessa sanoit, että todennäköisesti joudutte muuttamaan ulkomaille ja jos niin on, niin minne olette ajatelleet? 
Tulevaisuus on ihan auki, mutta todennäköisesti Pohjoiseen Eurooppaan asetutaan loppujen lopuksi! Lapsia molemmat haluaisi joskus, mutta se ei ole ajankohtaista vielä pitkään aikaan. Espanjaan hän ei haluaisi enää takaisin, sillä työttömyystilanne ja palkkataso ovat huonoja. Itse haluaisin muuttaa Suomesta työskentelemään muualle edes joksikin aikaa, mutta minne, sitä ei kumpikaan tiedä.

Onko poikaystäväsi viihtynyt Suomessa ja onko hänellä mitään negatiivisia kokemuksia Suomesta/suomalaisista? 
”Ihan ensimmäiset fiilikset Suomesta oli pimeä ja kylmä. Olin myös tottunut tervehtimään poskisuudelmilla, jota suomalaiset jostain syystä eivät sulattaneetkaan niin helposti.”
Hänellä ei alkanut Suomieläminen ihan kuin elokuvissa. Ei hän Suomea vihannut, vaan ajatteli, että Suomi vihasi häntä! Huhtikuussa oli paljon lunta, suomalaiset naiset hyvin erikoisia tapauksia. Deittipuolella huonoja kokemuksia olen kuullut todella monelta ulkomaalaiselta. Ulkomaalaisia tuntuu metsästävän naiset, jotka haluavat vain coolin ulkomaalaisen miehen, tai naiset, joita suomalaiset miehet karttavat. Poikaystävälläni on kertynyt erikoisia ja kammottavia treffikokemuksia useita, joten ihmettelen, kuinka hän uskalsi antaa minulle mahdollisuuden! Huutia on tullut treffeillä converseista, haarukan väärästä asennosta ja myös geeneistä, jotka ovat liian kaukana suomalaisista.

Oletko tavannut hänen perheensä ja miten teidän perheet reagoivat monikulttuuriseen suhteeseen?
En ole tavannut, mutta kesällä tulee reissu Espanjaan. Hänen perheensä ei puhu englantia laisinkaan, mutta siitä huolimatta he ilmeisesti pitävät minusta. Lähinnä reaktio on ollut utelias molempien perheeltä, tutustumisen jälkeen oma perheeni on ottanut hänet todella hyvin vastaan. Minun perheessäni kaikki puhuu englantia, joten siitä ei tullut ongelmaa.

Osaatteko pukea tunteenne sanoiksi yhteisellä kielellänne niin hyvin, ettei teitä turhauta, vaikka teillä on eri äidinkieli?
Minä kärsin tästä aluksi enemmän, sillä en ennen ensimmäisiä treffejä koskaan ollut keskustellut englanniksi. Poikaystäväni oli hoitanut arjen englanniksi pitkään, joten hän oli oppinut sujuvan itseilmaisun jo aikaisemmin. Tästä kuitenkin pääsee yli todella nopeasti, kun vain alkaa puhua! Nykyään ongelmia tulee ainoastaan silloin, kun aihe on sellainen, jota on suomeksikin vaikea pukea sanoiksi. Selittelemällä ja kiertelemällä pääsee pitkälle, ja aina lopuksi menee pointti perille! Turhauttavampaa on se, kun ihan perus sanat katoavat kesken lauseen. Sitten sitä arvuutellaan yhdessä, oliko se excess, express, exceed vai ehh, joku ihan saman kuuloinen sana!

Onko ikinä tullu semmmosia hetkiä, että ette tiedä mitä toinen tarkoittaa? 
Useita, näitä tapahtuu silloin kun kaksi sanaa menee sekaisin. Ei, älä laita sitä kaappiin kun sanoin et lipastoon! Mitään suurempia sekaannuksia ei yleensä käy, mutta joskus hetken väittelemisen jälkeen ymmärretään, että oltiin molemmat samaa mieltä koko ajan sittenkin. Itsepäisyydellä voi olla myös osansa

Mitä mieltä poikaystäväsi on bloggaamisesta? 
Tästä ollaan keskusteltu paljon. Hänellä on negatiivinen kuva bloggaamisesta, ei itsensä harrastuksen takia, vaan ihmisten sen parissa. Olen samaa mieltä monen asian kohdalla - bloggaamisen kaltaiset harrastukset houkuttavat nimittäin myös ihmisiä, jotka haluavat vain boostata omaa egoansa. Ja lytätä muiden egoja. Mikäli osaa pysyä pois tällaisesta sanattomasta somekilpailusta ja nauttii bloggaamisesta aidosti, se on hyvä harrastus. Mikäli ei siis anna mätien omenien vaikuttaa omaan harrastamiseen ja mielenterveyteen, bloggaaminen on kuulemma jees. Ja kuulemma myös minun kuvaaminen on kivaa!

Aijotteko joskus muuttaa poikaystäväsi kotimaahan? 
Tähän vastaus tulikin jo ylempänä, eli ei. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, mutta taloudellisista syistä todella epätodennäköistä. Sanoin kyllä kerran, että eläkkeellä ollaan sitten kuin suomalainen pariskunta ja muutetaan Espanjan lämpöön!

Mikä on paras/huonoin asia toisessa?
"Unelmoi kaikesta, joka johtaa rahan tuhlailuun silloinkin kun pitäisi säästää! Jos pitää yksi paras piirre valita, sanon wife material. Siinä on kaikki hyvät puolet tiivistettynä"
Parhaaksi ja huonoimmaksi asiaksi voisin ehkä sanoa saman, nimittäin poikaystäväni miettii asioita paljon, kuten minäkin. Tämän vuoksi meillä on pitkiä ja syvällisiä keskusteluja lähes mistä tahansa aiheesta ja hänellä on aina jotain sanottavaa kaikkeen. Ja hyvin perustellut argumentit, niin hyvässä kuin pahassakin. Nauramme myös yhdessä paljon, jolloin arkisetkin asiat on mukavia tehdä yhdessä.

Onko tää teille molemmille eka international suhde? 
Minulle kyllä, hänelle ei.

Mitä yleensä teette yhdessä vapaa-ajalla?
Katsotaan tv-sarjoja, pelataan pokemonia ja käydään salilla. Ilmojen nyt parantuessa käydään usein kävelyllä ja kerran viikossa käydään yhdessä joko kahvilla tai syömässä ulkona! Kielien opiskelu tapahtuu yleensä yhdessä, koska kuka nyt ei haluaisi kokeilla lausua uusia sanoja natiivipuhujan kikattaessa vieressä? Nykyisessä asunnossa ei ole oikeastaan tilaa mitään tehdä, mutta uuteen asuntoon suunnitteilla on vaikka mitä. Pelikonsolin osto tulee heti muuton jälkeen, että pääsen taas häviämään Mario Cartissa!

Kiitos kaikille kysymyksiä lähettäneelle! Halusin laittaa postaukseen yhteiskuvia meistä, mutta se oli helpommin sanottu kuin tehty. Laitoin tähän sitten kuvia Tokion reissultamme, vaikkakin niissäkin yhteiskuvissa toinen joko katsoo pois tai irvistää. Joskus vielä saadaan onnistunut otos! Seuraavaksi palailen taas normaaleihin aiheisiini, mutta toivottavasti tällainen hieman erilainen postaus oli mieleinen!

4 kommenttia :

  1. Tosi kattava ja hyvin tehty tää postaus :) Mua on aina jotenkin kiinnostanut vastaavanlaiset suhteet, ja tää avasi tosi paljon! Ehkä sen takia, että mun on itse todella vaikea kuvitella itseäni seurustelemassa ulkomaalaisen kanssa. Se johtuu ihan vain siittä, että mun kielitaito, ihan vaan englantikin on niin älyttömän huono, että hyvä kun edes alkeiden alkeet menee :D Toki, eiköhän se rakkaus tietysti kielimuurin ylittäisi :)

    ♥:llä HENNA M.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Minä pelkäsin ensin kielitaitoni puolesta, mutta yllätävän nopeasti sen sujuvamman itseilmaisun oppii :D

      Poista
  2. Siis apua noi sun poikaystävän treffikokemukset :--D Onks joku oikeesti kehdannu valittaa sille haarukan väärästä asennosta WTF?? Voi ei!

    Tosi kiva postaus muuten :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aterimien laittaminen ruokailun jälkeen kello viiteen ei tosiaankaan kuulemma ole tapana etelämmässä, joten voidaan kaikki varmaan kuvitella, mikä ihmetys niistä huudoista syntyi! :D Kiitos!

      Poista

Starberry Lipgloss @Instagram